FI/Prabhupada 0036 - Elämämme päämäärä
Lecture on BG 2.1-11 -- Johannesburg, October 17, 1975
Kun hämmennymme näistä aineellisista asioista, miten toimisimme - tehdä vaiko ei, siinä esimerkki - sillä hetkellä meidän tulee lähestyä gurua. Ymmärrämme että siinä on tämä opetus. Pṛcchāmi tvāṁ dharma-sammūḍha-cetāḥ. Ollessamme hämmentyneitä, emme kykene erottamaan uskonnollista siitä, mikä ei ole sitä, emmekä käytä asemaamme oikein. Kārpaṇya-doṣopahata-svabhāvaḥ (BG 2.7). Sillä hetkellä tarvitaan gurua. Sellainen on Veedinen ohje. Tad-vijñānārthaṁ sa gurum evābhigacchet śrotriyaṁ brahma-niṣṭham (Mundaka Upaniṣad 1.2.12). Tätä on velvollisuus. Tätä on sivilisaatio, että joudumme tekemisiin niin monenlaisten elämän ongelmien kanssa. Se on luonnollista. Koko aineellinen maailma on täynnä elämän ongelmia. Padaṁ padaṁ yad vipadām (SB 10.14.58). Aineellinen maailma merkitsee sitä, että vaaraa on jokaisella askeleella. Sellainen on aineellinen maailma. Joten meidän tulisi etsiä opastusta gurulta, opettajalta, henkiseltä mestarilta, miten edistyä, koska tämä... Se selitetään myöhemmin, että elämämme päämäärä, ainakin tässä ihmismuotoisessa elämässä, Arjalaisessa sivilisaatiossa, elämän päämäärä on ymmärtää perustavanluontoinen asemamme, "Mikä minä olen. Mitä minä olen." Ellemme ymmärrä, "Mikä minä olen", silloin voimme olla yhtä hyvin kissoja tai koiria. Koirat, kissat, ne eivät tiedä. Ne luulevat olevansa yhtä kuin kehonsa. Se tullaan selittämään. Siispä sellaisessa elämäntilanteessa, kun olemme hämmentyneitä... Itse asiassa olemme hämmentyneitä joka hetkellä. Siksi on tarpeellista, että meidän tulisi lähestyä oikeaa gurua.
Niinpä Arjuna lähestyy Kṛṣṇaa, ensiluokkaista gurua. Ensiluokkaista gurua. Guru tarkoittaa Ylintä Herraa. Hän on kaikkien guru, parama-guru. Siksi jokainen, joka edustaa Kṛṣṇaa, on myöskin guru. Se selitetään Bhagavad-gītān Neljännessä Luvussa: Evaṁ paramparā-prāptam imaṁ rājarṣayo viduḥ (BG 4.2). Siispä Kṛṣṇa näyttää esimerkkiä, kuinka meidän tulisi tarjota antaumuksemme ja hyväksyä guru. Tässä on Kṛṣṇa. Siispä teidän on hyväksyttävä Kṛṣṇa tai Hänen edustajansa guruksi. Silloin ongelmanne ratkeavat. Muutoin se ei ole mahdollista, koska hän voi kertoa teille, mikä teille on hyväksi, ja mikä ei. Arjuna kysyy, yac chreyaḥ syān niścitaṁ brūhi tat (BG 2.7). Niścitaṁ. Mikäli tahdotte neuvoa, opastusta, niścitaṁ, joka on vailla epäilystä, vailla harhaa, vailla virheitä, vailla huijausta, sitä kutsutaan sanalla niścitaṁ. Sellaista neuvoa saatte Kṛṣṇalta tai Hänen edustajaltaan. Ette saa sellaista tietoa epätäydelliseltä henkilöltä tai huijarilta. Se ei ole oikeaa ohjausta. Nykypäivänä on tullut muotiin, että jokaisesta on tulossa guru ja jokainen on antamassa oman mielipiteensä, "Minä luulen," "Minun mielestäni." Ei sellainen ole guru. Guru tarkoittaa, että hänen on annettava todisteita śāṣtrasta. Yaḥ śāstra-vidhim utsṛjya vartate kāma-kārataḥ: (BG 16.23) "Se, joka ei välitä kirjoitusten, śāstran, ohjeista, niin" na siddhiṁ sa avāpnoti, "hän ei saavuta täydellisyyttä," na sukham, "eikä onnea tässä aineellisessa maailmassa," na param gatim, "puhumattakaan korkeimmasta päämäärästä." Näin velvoittavat kirjoitukset.