FI/Prabhupada 0045 - Tiedon kohdetta kutsutaan sanalla Jneyam
Lecture on BG 13.1-2 -- Paris, August 10, 1973
Prabhupāda:
- prakṛtiṁ puruṣaṁ caiva
- kṣetraṁ kṣetra-jñam eva ca
- etad veditum icchāmi
- jñānaṁ jñeyaṁ ca keśava
- (BG 13.1)
Tämä on ihmisen etuoikeus, että hän voi ymmärtää luontoa, tätä kosmista manifestaatiota, ja luonnosta nauttijaa, ja hän voi täysin ymmärtää mikä on jñeyam, tiedon kohde. Nämä kolme, jñeyam, jñāta, ja jñāna; tiedon tietäjä on jñāta ja tiedon kohde jñeyam. Ja ymmärtämisen menetelmää kutsutaan jñāna:ksi. Heti kun puhumme tiedosta, on oltava kolme asiaa: tiedon kohde, henkilö joka pyrkii tietämään ja menetelmä jolla tiedon kohde saavutetaan. Joten jotkin niistä... aivan kuten materialiset tiedemiehet yrittävät vain tuntea prakṛtia. Mutta he eivät tunne puruṣaa.
Prakṛti merkitsee nautittua, ja puruṣa merkitsee nauttijaa. Itse asiassa nauttija on Kṛṣṇa. Hän on alkuperäinen puruṣa. Sen Arjuna tunnustaa: puruṣaṁ śāśvatam. "Sinä olet alkuperäinen nauttija, puruṣam." Kṛṣṇa on nauttija, ja meistä jokainen, kaikki elävät olennot, sekä prakṛti, luonto, kaikki, on tarkoitettu Kṛṣṇan nautittavaksi. Se on Kṛṣṇan... Toinen puruṣa, me elävät olennot. Emme ole puruṣa. Olemme myös prakṛti. Meidät on tarkoitettu nautittaviksi. Mutta tässä aineellisessa olotilassamme yritämme olla nauttijoita, puruṣa. Se merkitsee, että kun prakṛti, eli elävät olennot, haluavat olla puruṣa, silloin ollaan aineellisessa olotilassa. Mikäli nainen yrittää olla mies, on se luonnotonta, ja vastaavasti kun elävät olennot jotka on luonnostaan tarkoitettu nautittaviksi...
Esimerkki jonka olemme muutaman kerran antaneet; tämä sormi tarttuu hyvään ruokaan, mutta itse asiassa sormet eivät ole nauttijoita. Sormet auttavat todellista nauttijaa, joka esimerkissä on vatsa. Sormet voivat tarttua hyvään ruokaan ja laittaa sen suuhun, ja kun se menee mahaan, varsinaiselle nautiskelijalle, kaikki prakṛtit, kaikki kehon osat, tulevat tyytyväisiksi. Siispä esimerkin nautiskelija on maha, ei mikään muu osa kehoa.
Hitopaniṣadissa, Hitopadeśassa, josta Aesopin sadut on käännetty, on eräs tarina. Siinä kerrotaan: udarendriyānām. Udara. Udara merkitsee vatsaa ja indriya aisteja. Siinä on tarina nimeltään udarendriyānām. Kaikki aistit tapasivat kerran kokouksessa. Ne sanoivat: "Oleme kuningas, aistit..." (huomauttaa sivussa:) Miksi se on auki?
"Me työskentelemme." Jalka sanoi: "Kyllä, minä olen, koko päivän kävelemässä. " Käsi sanoo: "Kyllä, minä työskentelen koko päivän, kun keho vain sanoo: 'Tule tänne ja tartu ruokaan' ja tuon ruokaa laitettavaksi. Valmistan myös ruokaa itse." Sitten silmät sanoivat: "Minä näen. " Niinpä joka raaja, koko kehon matkalta, huomauttivat että "Emme enää tee töitä vatsalle joka vain syö. Me kaikki työskentelemme, ja tämä ihminen, tai vatsa, vain syöpöttelee." Sitten ne menivät lakkoon... Kuin kapitalisti ja työläinen. Työläinen menee lakkoon, eikä enää tee työtä. Niinpä kaikki nämä raajat, kehon osat, aloittivat lakon, ja tavatessaan parin kolmen päivän kuluttua uudestaan, juttelivat keskenään että: "Miksi meitä heikottaa? Nyt emme edes jaksa työskennellä." Ymmärrättehän. Jalat sanoivat: "Kyllä, tunnen itseni heikoksi. " Kädet ja muut tunsivat olonsa heikoiksi. Mikä oli siis syynä? Syy... Sitten vatsa sanoi: "Koska en syö. Joten jos tahdotte pysyä vahvoina, teidän on annettava minulle syötävää. Muutoin... Eli minä olen nauttija, ette te. Teidän pitää toimittaa asioita minun ilokseni. Se on teidän asemanne." Niinpä he ymmärsivät. "Kyllä, emme voi itse nauttia suoraan. Se ei ole mahdollista." Nautinnon on tultava vatsan kautta. Otatte yhden rasagullān, te tai siis sormenne, ette voi nauttia. Te annatte sen suulle, ja kun se menee mahaan, saatte energiaa välittömästi. Silloin eivät ainoastaan sormet nauti, silmät nauti, kaikki osat, ne tuntevat tyytyväisyyttä ja voimaa. Samalla tavalla todellinen nauttija on Kṛṣṇa. Kṛṣṇa sanoo:
- bhoktāraṁ yajña-tapasāṁ
- sarva-loka-maheśvaram
- suhṛdaṁ sarva-bhūtānāṁ
- jñātvā māṁ śāntim ṛcchati
- (BG 5.29)