FI/Prabhupada 0045 - Tiedon kohdetta kutsutaan sanalla Jneyam
Lecture on BG 13.1-2 -- Paris, August 10, 1973
Prabhupāda:
- prakṛtiṁ puruṣaṁ caiva
- kṣetraṁ kṣetra-jñam eva ca
- etad veditum icchāmi
- jñānaṁ jñeyaṁ ca keśava
- (BG 13.1)
Tämä on ihmisen etuoikeus, että hän voi ymmärtää luontoa, tätä kosmista manifestaatiota ja luonnosta nauttijaa ja hän voi täysin ymmärtää mikä on jñeyam eli tiedon kohde. On kolme asiaa jñeyam, jñāta ja jñāna. Ne ovat jñāta, tiedon tietäjä ja tiedon kohde jñeyam. Ymmärtämisen prosessia kutsutaan jñāna:ksi. Heti kun puhumme tiedosta niin on oltava kolme asiaa: tiedon kohde, henkilö, joka pyrkii tietämään ja menetelmä, jolla tiedon kohde saavutetaan. Joten jotkin niistä... aivan kuin materialiset tiedemiehet, jotka yrittävät vain tuntea prakṛtia, mutta eivät tunne puruṣaa.
Prakṛti tarkoittaa nautittua ja puruṣa tarkoittaa nauttijaa. Itseasiassa nauttija on Kṛṣṇa. Hän on alkuperäinen puruṣa. Sen Arjuna tunnustaa: puruṣaṁ śāśvatam. "Sinä olet alkuperäinen nauttija, puruṣam." Kṛṣṇa on nauttija ja meistä jokainen eli kaikki elävät olennot sekä prakṛti, luonto, kaikki on tarkoitettu Kṛṣṇan nautittavaksi. Se on Kṛṣṇan... Toinen puruṣa emme ole me elävät olennot. Emme ole puruṣa. Olemme prakṛti. Meidät on tarkoitettu nautittaviksi, mutta tässä aineellisessa olotilassamme yritämme olla nauttijoita, puruṣa. Se merkitsee, että kun prakṛti eli elävät olennot haluavat olla puruṣa niin silloin ollaan aineellisessa olotilassa. Mikäli nainen yrittää olla mies niin on se luonnotonta ja kun elävät olennot, jotka on luonnostaan tarkoitettu nautittaviksi...
Esimerkki, jonka olemme muutaman kerran antaneet on kun tämä sormi tarttuu hyvään ruokaan, mutta itse asiassa sormet eivät ole nauttijoita. Sormet auttavat todellista nauttijaa, joka tässä esimerkissä on vatsa. Sormet voivat tarttua hyvään ruokaan ja laittaa sen suuhun ja kun se menee mahaan varsinaiselle nautiskelijalle kaikki prakṛtit eli kaikki kehon osat tulevat tyytyväisiksi. Esimerkin nautiskelija on siis vatsa, ei mikään muu osa kehoa. Hitopaniṣadissa, Hitopadeśassa, josta Aesopin sadut on käännetty on eräs tarina. Siinä kerrotaan, udarendriyānām. Udara. Udara merkitsee vatsaa ja indriya aisteja. Siinä on tarina nimeltään udarendriyānām. Kaikki aistit tapasivat kerran kokouksessa. Ne sanoivat "Olemme toiminnassa, aistit..." "Me työskentelemme." Jalka sanoi "Kyllä, minä olen koko päivän kävelemässä." Käsi sanoi "Kyllä, minä työskentelen koko päivän kun keho vain sanoo, että 'Tule tänne ja tartu ruokaan' ja tuon ruokaa laitettavaksi. Valmistan myös ruokaa itse." Sitten silmät sanoivat "Minä näen." Niinpä joka raaja koko kehon matkalta huomauttivat, että "Emme enää tee töitä vatsalle, joka vain syö. Me kaikki työskentelemme ja tämä ihminen tai vatsa vain syöpöttelee." Sitten ne menivät lakkoon... Kuin kapitalisti ja työläinen. Työläinen menee lakkoon eikä enää tee työtä. Niinpä kaikki nämä raajat ja kehon osat aloittivat lakon ja tavatessaan parin kolmen päivän kuluttua uudestaan juttelivat keskenään, että "Miksi meitä heikottaa? Nyt emme edes jaksa työskennellä." Jalat sanoivat "Kyllä, tunnen itseni heikoksi." Kädet ja muut kehon osat tunsivat olonsa heikoiksi. Mikä oli siis syynä? Syy... Sitten vatsa sanoi "Koska en syö. Jos siis tahdotte pysyä vahvoina niin teidän on annettava minulle syötävää. Muutoin... Minä olen siis nauttija, ette te. Teidän pitää toimittaa asioita minun ilokseni. Se on teidän asemanne." Niinpä he ymmärsivät. "Kyllä, emme voi itse nauttia suoraan. Se ei ole mahdollista." Nautinnon on tultava vatsan kautta. Otatte yhden rasagullān, mutta te tai siis sormenne eivät voi nauttia. Te annatte sen suulle ja kun se menee vatsaan niin saatte energiaa välittömästi. Silloin eivät ainoastaan sormet nauti vaan myös silmät nauttivat ja kaikki ruumiinosat tuntevat tyytyväisyyttä ja voimaa. Samalla tavalla todellinen nauttija on Kṛṣṇa. Kṛṣṇa sanoo:
- bhoktāraṁ yajña-tapasāṁ
- sarva-loka-maheśvaram
- suhṛdaṁ sarva-bhūtānāṁ
- jñātvā māṁ śāntim ṛcchati
- (BG 5.29)