FI/Prabhupada 0065 - Kaikki tulevat onnellisiksi
Arrival Lecture -- Gainesville, July 29, 1971
Naisvieras: Onko liikkeessä tilaa joillekin henkilöille jotka palvelevat Kṛṣṇaa epäsuorasti, sen sijaan, että laulaisivat kaiket päivät Hare Kṛṣṇaa?
Prabhupāda: Ei, menetelmä on samanlainen kuin kaataessanne vettä puun juureen, jolloin vesi jakautuu lehtien, oksien, ja haarojen kesken, jolloin ne pysyvät raikkaina. Mutta jos kastelette ainoastaan lehteä, se kuivuu, ja puukin kuivuu. Jos laitatte ruokanne mahaan, sen energia leviää sormiinne, hiuksiinne, kynsiinne, kaikkialle. Mutta his asetatte ruokaa kämmenelle, ettekä mahaanne, se on hyödytöntä tuhlausta. Siispä kaikki tuollainen humanitaarinen palvelus on mennyt hukkaan ilman Kṛṣṇa tietoisuutta. He yrittävät monin tavoin palvella yhteiskuntaa, mutta heistä kukaan ei onnistu, koska siinä ei ole mukana Kṛṣṇa tietoisuutta. Ja mikäli ihmisiä koulutetaan Kṛṣṇa tietoisuudessa, kaikki tulevat automaattisesti onnellisiksi. Kuka vain liittyykin, kuka vain kuuleekin, kuka vain tekeekin yhteistyötä—kaikki tulevat onnellisiksi. Menetelmämme on siis luonnollinen menetelmä. Rakastatte Jumalaa, ja jos olette itse asiassa kokenut Jumalan rakastamisessa, luonnollisesti rakastatte kaikkia. Kuten Kṛṣṇa tietoinen henkilö rakastaa eläimiä, koska hän rakastaa Jumalaa. Hän rakastaa lintuja, petoja, kaikkia. Mutta niin kutsuttu humanitaarinen rakkaus merkitsee, että he rakastavat jotakuta ihmisolentoa, vaikka samalla tapetaan eläimiä. Mikseivät he rakasta eläimiä? Epätäydellisyyden takia. Mutta Kṛṣṇa tietoinen henkilö ei milloinkaan tapa eläintä tai aiheuta harmeja edes eläimille. Mutta sellainen onkin universaalia rakkautta. Jos te rakastatte vain veljeänne tai sisartanne, mitä universaalia rakkautta se on. Universaali rakkaus tarkoittaa, että te rakastatte kaikkia. Sellainen kaikkeudellinen rakkaus voidaan kehittää ainoastaan Kṛṣṇa tietoisuudella, ei muutoin.
Naisvieras: Tiedän, että joidenkin bhaktoista on ollut katkaistava ihmissuhteita, niin sanoakseni, aineellisen maailman vanhempiensa kanssa, ja se aiheuttaa heille jonkin verran surua, koska heidän vanhempansa eivät ymmärrä heitä. Mitä siis kerrotte heille tehdäksenne tästä tavallaan helpompaa?
Prabhupāda: No, poika joka on Kṛṣṇa tietoisuudessa, palvelee parhaalla tavalla vanhempiaan, perheitään, maanmiehiään, yhteiskuntaa. Jos he eivät olisi Kṛṣṇa tietoisia, millaista palvelusta he tarjoaisivat vanhemmilleen? Enimmäkseen he ovat erossa heistä. Mutta, samoin kuin Prahlāda Mahārāja oli suuri bhakta ja hänen isänsä oli suuri ateisti, jopa niin suuri, että joutui Nṛsiṁhadevan surmaamaksi, Prahlāda Mahārāja, kun Herra määräsi häntä hyväksymään joitakin siunauksia osakseen, hän vastasi, että "En ole kauppias, Herra, että ottaisin Teiltä jotakin vastalahjaksi palveluksestani. Suokaa anteeksi." Nṛsiṁhadeva oli hyvin tyytyväinen: "Tässä on puhdas bhakta." Mutta sama puhdas palvoja pyysi Herralta, "Herrani, isäni oli ateisti, ja on tehnyt lukuisia rikoksia, joten rukoilen, että isäni voisi saavuttaa vapautuksen." Ja Nṛsiṁhadeva sanoi, "Sinun isäsi on jo vapautettu, koska sinäkin olet, sinä, hänen poikansa. Kaikista rikoksistaan huolimatta hän on vapautettu, koska sinä olet hänen poikansa. Eikä ainoastaan isäsi, vaan isäsi isä, ja hänen isänsä, aina seitsemän sukupolven ajalta, ovat vapautetut." Jos Vaiṣṇava siis ilmestyy perheeseen, hän vapauttaa, ei ainoastaan isänsä, vaan isoisänsä ja tämän isän ja isoisän. Mutta se siis on paras palvelus perheelle, tulla Kṛṣṇa tietoiseksi. Itse asiassa, niin on tapahtunut. Erään oppilaani, Kārttikeyan, äiti oli niin seuranhaluinen, että tavallisesti pojan halutessa tavata hänet, hän vastasi, "Istu alas. Menen juhlimaan tansseihin." Siinä oli heidän suhteensa. Mutta silti, koska hän, tämä poika, on Kṛṣṇa tietoinen, hän puhui Kṛṣṇasta useasti äidilleen. Niinpä kuolemansa hetkellä äiti sitten kysyi pojaltaan, "Missä on sinun Kṛṣṇasi? Onko hän täällä?" Ja heti sen sanottuaan, hän kuoli. Se merkitsi, että kuolemansa hetkellä hän muisti Kṛṣṇan, ja saavutti välittömästi vapautuksen. Se todetaan Bhagavad-gītāssa, yaṁ yaṁ vāpi smaran bhāvaṁ tyajaty ante kalevaram (BG 8.6). Jos henkilö muistaa Kṛṣṇan kuolemansa hetkellä, elämä on menestyksekäs. Joten tämä äiti, poikansa kertoman mukaan, Kṛṣṇa tietoisen poikansa mukaan, saavutti vapautuksen tulematta itse asiassa henkilökohtaisesti Kṛṣṇa tietoiseksi. Tässä siis asian hyöty.