FI/Prabhupada 0065 - Kaikki tulevat onnellisiksi
Arrival Lecture -- Gainesville, July 29, 1971
Naisvieras: Onko liikkeessä tilaa joillekin henkilöille, jotka palvelevat Kṛṣṇaa epäsuorasti sen sijaan, että chanttaisivat kaiket päivät Hare Kṛṣṇaa?
Prabhupāda: Ei, menetelmä on samanlainen kuin kaataessanne vettä puun juureen, jolloin vesi jakautuu lehtien, oksien ja haarojen kesken ja ne pysyvät raikkaina, mutta jos kastelette ainoastaan lehteä niin se kuivuu ja puukin kuivuu. Jos laitatte ruokanne mahaan niin sen energia leviää sormiinne, hiuksiinne, kynsiinne, kaikkialle, mutta jos asetatte ruokaa kämmenelle ettekä mahaanne niin se on hyödytöntä tuhlausta. Siispä kaikki tuollainen humanitaarinen palvelus on mennyt hukkaan ilman Kṛṣṇa tietoisuutta. He yrittävät monin tavoin palvella yhteiskuntaa onnistumatta siinä, koska siinä ei ole mukana Kṛṣṇa tietoisuutta. Mikäli ihmisiä koulutetaan Kṛṣṇa tietoisuuteen niin kaikki tulevat automaattisesti onnellisiksi. Kuka vain liittyykin, kuka vain kuuleekin, kuka vain tekeekin yhteistyötä niin kaikki tulevat onnellisiksi. Menetelmämme on siis luonnollinen menetelmä. Rakastatte Jumalaa ja jos olette itseasiassa kokenut Jumalan rakastamisessa niin luonnollisesti rakastatte kaikkia. Niinkuin Kṛṣṇa tietoinen henkilö rakastaa eläimiä, koska hän rakastaa Jumalaa. Hän rakastaa lintuja, petoja, kaikkia. Niin kutsuttu humanitaarinen rakkaus tarkoittaa kuitenkin, että he rakastavat jotakuta ihmisolentoa tappaen samalla eläimiä. Mikseivät he rakasta eläimiä? Epätäydellisyyden takia, mutta Kṛṣṇa tietoinen henkilö ei milloinkaan tapa eläintä tai aiheuta harmeja edes eläimille. Sellainen on universaalia rakkautta. Jos te rakastatte vain veljeänne tai sisartanne niin se ei ole universaalia rakkautta. Universaali rakkaus tarkoittaa, että te rakastatte kaikkia. Sellainen kaikkeudellinen rakkaus voidaan kehittää ainoastaan Kṛṣṇa tietoisuudella, ei muuten.
Naisvieras: Tiedän, että joidenkin bhaktoista on ollut katkaistava ihmissuhteita niin sanoakseni aineellisen maailman vanhempiensa kanssa ja se aiheuttaa heille jonkin verran surua, koska heidän vanhempansa eivät ymmärrä heitä. Mitä siis kerrotte heille tehdäksenne tästä tavallaan helpompaa?
Prabhupāda: No, poika, joka on Kṛṣṇa tietoisuudessa palvelee parhaalla tavalla vanhempiaan, perheitään, maanmiehiään, yhteiskuntaa. Jos he eivät olisi Kṛṣṇa tietoisia niin millaista palvelusta he tarjoaisivat vanhemmilleen? Enimmäkseen he ovat erossa vanhemmistaan, mutta samoin kuin Prahlāda Mahārāja oli suuri bhakta ja hänen isänsä oli suuri ateisti, jopa niin suuri, että joutui Nṛsiṁhadevan surmaamaksi niin kun Herra määräsi Prahlāda Mahārājan hyväksymään joitakin siunauksia osakseen niin hän vastasi, että "En ole kauppias, Herra, että ottaisin Teiltä jotakin vastalahjaksi palveluksestani. Suokaa anteeksi." Nṛsiṁhadeva oli hyvin tyytyväinen "Tässä on puhdas bhakta." Mutta sama puhdas palvoja pyysi Herralta "Herrani, isäni oli ateisti ja on tehnyt lukuisia rikoksia. Rukoilen siis, että isäni voisi saavuttaa vapautuksen." Ja Nṛsiṁhadeva sanoi "Sinun isäsi on jo vapautettu, koska sinäkin olet. Sinä, hänen poikansa. Kaikista rikoksistaan huolimatta hän on vapautettu, koska sinä olet hänen poikansa. Eikä ainoastaan isäsi vaan myös isoisäsi ja hänen isänsä aina seitsemän sukupolven ajalta. He ovat kaikki vapautettuja." Jos vaiṣṇava siis ilmestyy perheeseen niin hän vapauttaa ei ainoastaan isänsä vaan myös isoisänsä ja tämän isän ja isoisän. Kṛṣṇa tietoiseksi tuleminen on siis paras palvelus perheelle. Itseasiassa niin on tapahtunut. Erään oppilaani Kārttikeyan äiti oli niin seuranhaluinen, että tavallisesti pojan halutessa tavata hänet hän vastasi "Istu alas. Menen juhlimaan tansseihin." Siinä oli heidän suhteensa, mutta silti, koska tämä poika on Kṛṣṇa tietoinen ja hän puhui Kṛṣṇasta useasti äidilleen niin kuolemansa hetkellä äiti sitten kysyi pojaltaan "Missä on sinun Kṛṣṇasi? Onko hän täällä?" Heti sen sanottuaan hän kuoli. Se merkitsi sitä, että kuolemansa hetkellä hän muisti Kṛṣṇan ja saavutti välittömästi vapautuksen. Se todetaan Bhagavad-gītāssa, yaṁ yaṁ vāpi smaran bhāvaṁ tyajaty ante kalevaram (BG 8.6). Jos henkilö muistaa Kṛṣṇan kuolemansa hetkellä niin elämä on menestyksekäs. Tämä äiti saavutti siis vapautuksen Kṛṣṇa tietoisen poikansa mukaan tulematta itseasiassa henkilökohtaisesti Kṛṣṇa tietoiseksi. Tämä on siis hyöty.