FI/Prabhupada 0169 - Miksi Krishnan näkeminen on vaikeaa
Lecture on BG 4.24 -- August 4, 1976, New Mayapur (French farm)
Yogeśvara: Hän kysyy nyt, että koska me emme ole vielä riittävän edistyneitä näkemään Kṛṣṇaa suoraan Korkeimpana Henkilönä, miten meidän tulisi mietiskellä Häntä?
Prabhupāda: Ettekö te näe Kṛṣṇaa temppelissä? (naurua) Palvommeko jotakain epämääräistä? Teidän tulee nähdä Kṛṣṇa kuten Kṛṣṇa opettaa. Nykytilassa... Niin kuin Kṛṣṇa sanoo, raso 'ham apsu kaunteya (BG 7.8). Kṛṣṇa sanoo "Minä olen veden maku." Te näette Kṛṣṇan veden maussa. Se tekee teidät edistyneiksi. Eri vaiheiden mukaan... Kṛṣṇa sanoo "Minä olen veden maku." Joten kun te juotte vettä, miksette silloin näe Kṛṣṇaa. "Voi, tämä maku on Kṛṣṇa." Raso 'ham apsu kaunteya prabhāsmi śaśi-sūryayoḥ. Nähdessänne auringon paisteen, kuun loisteen. Kṛṣṇa sanoo "Minä olen auringon paiste, Minä olen kuun loiste". Joten heti kun te näette aamulla auringon paistavan, te näette Kṛṣṇan. Heti kun te näette yöllä kuun loisteen, näette Kṛṣṇan. Praṇavaḥ sarva-vedeṣu kaikki veediset mantrat lausutaan: om tad viṣṇu para, tämä omkara on Kṛṣṇa. "Paurusam visnu" sekä kaikki jonkun tekemä erityinen, se on Kṛṣṇa. Joten teidän tulee nähdä Kṛṣṇa tällä tavalla. Sitten, vähitellen, tulette näkeään; Kṛṣṇa tulee paljastamaan Itsensä teille. Mutta sen välillä, miten oivalletaan veden maun olevan Kṛṣṇa, ja sen, miten nähdään Kṛṣṇa henkilökohtaisesti, ei ole eroa; eroa ei ole olemassa. Niinpä, nykyisen asemanne mukaisesti te näette Kṛṣṇan siinä. Sitten te alatte vähitellen nähdä Hänet.
Jos te tahdotte välittömästi nähdä Kṛṣṇan rasa lilan, se ei ole mahdollista. Teidän on nähtävä... (hiljaisuus) Kṛṣṇa. Heti kun tunnette kuumuuden, tiedätte että jossain tuli lämmittää. Heti kun näette savua, tiedätte jossain olevan tulta, vaikkette näkisi sitä suoraan. Mutta voimme ymmärtää savun perusteella, että myös tuli on olemassa. Niinpä alussa teidän tulee oivaltaa Kṛṣṇa tällä tavoin. Se kerrotaan seitsemännessä luvussa. Selvittäkää asia sieltä.
- raso 'ham apsu kaunteya
- prabhāsmi śaśi-sūryayoḥ
- praṇavaḥ sarva-vedeṣu
- (śabdaḥ khe pauruṣaṁ nṛṣu)
- (BG 7.8).
Jayatirtha: Oi Kuntīn poika, Arjuna, Minä olen veden maku, auringon ja kuun valo ja Veeda mantrojen tavu oṁ. Minä olen äänivärähtely eetterissä ja kyky ihmisessä.
Prabhupāda: Nähkää Kṛṣṇa siis tällä tavoin. Missä vaikeus? Kuka tämän kysymyksen esitti? Missä on vaikeus nähdä Kṛṣṇa? Onko siinä jotain vaikeuksia? Nähkää Kṛṣṇa. Man-manā bhava mad-bhakto, Kṛṣṇa sanoo: 'Ajattele aina Minua'. Siispä, juodessanne vettä, maistakaa heti ja ajatelkaa 'Ah, tässä on Kṛṣṇa'; Man-manā bhava mad-bhakto. Missä vaikeus? Ei mitään vaikeutta. Kaikki on siinä. Hmm? Mikä siinä on vaikeaa?
Abhinanda: Pitäisikö meidän yrittää muistaa, että Krishna on Jumala?
Prabhupāda: Mitä te sitten Hänestä ajattelette? (kaikki nauravat) (Bengalia) Siinä, on luettu koko Rāmāyaṇa ja lukemisen jälkeen hän kysyy: 'Sītā-devī, kenen isä hän on? (naurua) Kenen isä on Sītā-devī? (kovaäänistä naurua) Kysymyksenne on tuollainen. (Lisää naurua)
Abhinanda: Kysyin, koska Mayapurassa te kerroitte meille viimeksi, Srila Prabhupada, että meidän ei pitäisi unohtaa että Krishna on Jumala. Te sanoitte sen monta kertaa.
Prabhupāda: Niin, joten miksi siis unohdatte sen? (bhaktat nauravat) Mitä tämä merkitsee?
Bhakta: Jos bhakta lankeaa antaumuksellisen palvelun tieltä?(Charanambuja sanoo Jayantakritille: Sinun pitäisi kääntää tämä kaikki.)
Bhakta: Onko bhakta koskaan vaarassa vajota Bhāgavatamissa kuvattuihin helvetteihin?
Prabhupāda: Bhakta ei milloinkaan lankea. (naurua)
Bhaktat: Jaya! Jaya Śrīla Prabhupāda!