FI/Prabhupada 0169 - Miksi Krishnan näkeminen on vaikeaa
Lecture on BG 4.24 -- August 4, 1976, New Mayapur (French farm)
Yogeśvara: Hän kysyy nyt, että koska me emme ole vielä riittävän edistyneitä näkemään Kṛṣṇaa suoraan Korkeimpana Henkilönä niin miten meidän tulisi mietiskellä Häntä?
Prabhupāda: Ettekö te näe Kṛṣṇaa temppelissä? (naurua) Palvommeko jotain epämääräistä? Teidän tulee nähdä Kṛṣṇa kuten Kṛṣṇa opettaa. Nykytilassa... Niin kuin Kṛṣṇa sanoo, raso 'ham apsu kaunteya (BG 7.8). Kṛṣṇa sanoo "Minä olen veden maku." Te näette Kṛṣṇan veden maussa. Se tekee teidät edistyneiksi. Eri vaiheiden mukaan... Kṛṣṇa sanoo "Minä olen veden maku." Kun te siis juotte vettä niin miksette silloin näe Kṛṣṇaa. "Voi, tämä maku on Kṛṣṇa." Raso 'ham apsu kaunteya prabhāsmi śaśi-sūryayoḥ. Nähdessänne auringon paisteen, kuun loisteen. Kṛṣṇa sanoo "Minä olen auringon paiste, Minä olen kuun loiste". Heti kun näette aamulla auringon paistavan niin näette Kṛṣṇan. Heti kun te näette yöllä kuun loisteen niin näette Kṛṣṇan. Praṇavaḥ sarva-vedeṣu kaikki vediset mantrat lausutaan: om tad viṣṇu para, tämä omkara on Kṛṣṇa. "Paurusam visnu" sekä kaikki jonkun tekemä erityinen on Kṛṣṇa. Teidän tulee nähdä Kṛṣṇa tällä tavalla. Sitten vähitellen tulette näkemään. Kṛṣṇa tulee paljastamaan Itsensä teille, mutta miten ensin oivalletaan veden maun olevan Kṛṣṇa ja sen miten nähdään Kṛṣṇa henkilökohtaisesti. Niillä kahdella ei ole eroa. Niinpä nykyisen asemanne mukaisesti näette Kṛṣṇan siinä. Sitten te alatte vähitellen nähdä Hänet.
Jos te tahdotte välittömästi nähdä Kṛṣṇan rasa lilan niin se ei ole mahdollista. Teidän on nähtävä... Heti kun tunnette kuumuuden niin tiedätte, että jossain tuli lämmittää. Heti kun näette savua niin tiedätte jossain olevan tulta, vaikkette näkisi sitä suoraan. Voimme kuitenkin ymmärtää savun perusteella, että myös tuli on olemassa. Alussa teidän tulee siis oivaltaa Kṛṣṇa tällä tavalla. Se kerrotaan seitsemännessä luvussa. Selvittäkää asia sieltä.
- raso 'ham apsu kaunteya
- prabhāsmi śaśi-sūryayoḥ
- praṇavaḥ sarva-vedeṣu
- (śabdaḥ khe pauruṣaṁ nṛṣu)
- (BG 7.8).
Jayatirtha: Oi Kuntīn poika, Arjuna, Minä olen veden maku, auringon ja kuun valo ja Veda mantrojen tavu oṁ. Minä olen äänivärähtely eetterissä ja kyky ihmisessä.
Prabhupāda: Nähkää Kṛṣṇa siis tällä tavalla. Missä vaikeus? Kuka tämän kysymyksen esitti? Missä on vaikeus nähdä Kṛṣṇa? Onko siinä jotain vaikeuksia? Nähkää Kṛṣṇa. Man-manā bhava mad-bhakto. Kṛṣṇa sanoo 'Ajattele aina Minua'. Siispä juodessanne vettä maistakaa heti ja ajatelkaa 'Ah, tässä on Kṛṣṇa' Man-manā bhava mad-bhakto. Missä vaikeus? Ei mitään vaikeutta. Kaikki on siinä. Hmm? Mikä siinä on vaikeaa?
Abhinanda: Pitäisikö meidän yrittää muistaa, että Krishna on Jumala?
Prabhupāda: Mitä te sitten Hänestä ajattelette? (kaikki nauravat) (Bengalia) Siinä on luettu koko Rāmāyaṇa ja lukemisen jälkeen hän kysyy 'Sītā-devī, kenen isä hän on? (naurua) Kenen isä on Sītā-devī? (kovaäänistä naurua) Kysymyksenne on tuollainen. (Lisää naurua)
Abhinanda: Kysyin, koska Mayapurassa te kerroitte meille viimeksi, Srila Prabhupada, että meidän ei pitäisi unohtaa, että Krishna on Jumala. Te sanoitte sen monta kertaa.
Prabhupāda: Niin, joten miksi siis unohdatte sen? (bhaktat nauravat) Mitä tämä merkitsee?
Bhakta: Jos bhakta lankeaa antaumuksellisen palvelun tieltä? (Charanambuja sanoo Jayantakritille: Sinun pitäisi kääntää tämä kaikki.)
Bhakta: Onko bhakta koskaan vaarassa vajota Bhāgavatamissa kuvattuihin helvetteihin?
Prabhupāda: Bhakta ei milloinkaan lankea. (naurua)
Bhaktat: Jaya! Jaya Śrīla Prabhupāda!