FI/Prabhupada 0210 - Koko bhakti-marga riippuu täysin Krishnan armosta
Lecture on SB 1.15.30 -- Los Angeles, December 8, 1973
Jos siis tahdotte ymmärtää Bhagavad-gītān, on ymmärrettävä samalla tavoin kuin henkilö jolta on suoraan kuultu. Tätä kutsutaan paramparā menetelmäksi. Oletetaan minun kuulleen jotakin henkiseltä opettajaltani, joten puhun teille saman asian. Tätä siis on paramparā järjestelmä. Ette voi kuvitella mitä minun henkinen opettajani puhui. Tai vaikka te lukisittekin joitakin kirjoja, ette voi ymmärtää, ellette kuule sitä minulta. Tätä kutsutaan paramparā järjestelmäksi. Ette voi hypätä suoraan ylimpään guruun, jättäen huomiotta seuraavan ācāryan, välittömästi seuraavan ācāryan. Aivan kuten meidän, tämä Gau... Caitanya Mahāprabhun kultti; emme voi ymmärtää Caitanya Mahāprabhua suoraan. Se ei ole mahdollista. Meidän on ymmärrettävä Gosvāmīen välityksellä. Sen vuoksi te tulette löytämään Caitanya-caritāmṛtassa ja joka luvun lopussa, miten kirjoittaja sanoo, rūpa-ragunātha-pade... Mitä se on? Kṛṣṇadāsa.
- śrī-rūpa-ragunātha-pade yāra āśa
- caitanya-caritāmṛta kahe kṛṣṇa-dāsa
Tämä on oikea menetelmä. Ei hän sano, että "Olen ymmärtänyt Herra Caitanya Mahāprabhun suoraan." Ei. Se ei ole hyvää ymmärrystä. Se on typeryyttä. Ette voi ymmärtää mitä on Caitanya Mahāprabhu. Siksi hän sanoo toistuvasti, rūpa-ragunātha-pade sada yāra āśa caitanya-caritāmṛta kahe kṛṣṇa-dāsa. "Minä olen se Kṛṣṇa dāsa, Kavirāja, joka on aina Gosvāmīen määräysten alainen." Tämä on paramparā menetelmä. Samoin, Narottama dāsa Ṭhākura sanoo myös, ei chay gosāi jār mui tār dās, "Minä olen sen henkilön palvelija, joka on hyväksynyt nämä Kuusi Gosvāmīa herroikseen. Minä en tule olemaan kenenkään muun henkilön palvelija, henkilön, joka ei hyväksy heidän tietään ja tapojaan..." Siksi me sanomme tai tarjoamme rukouksemme henkiselle opettajallemme, rūpānuga-varāya te, rūpānuga-varāya te, koska hän seuraa Rūpa Gosvāmīa, siksi me hyväksymme hänet henkiseksi mestariksemme. Ei ole kysymys siitä, että olisi tultu jotenkin enemmäksi kuin Rūpa Gosvāmī tai... Ei. Tāṅdera caraṇa-sebi-bhakta-sane vās. Tämä on paramparā menetelmä.
Nyt tässä toistetaan sama asia: Arjuna kuuli suoraan Kṛṣṇalta. Joskus jotkut ihmiset sanovat - kuin lurjukset - että "Arjuna kuuli suoraan Kṛṣṇalta, mutta me emme löydä Kṛṣṇaa keskuudestamme, joten miten voimme hyväksyä asian?" Ei ole kysymys suorasta läsnäolosta, koska teillä ei ole käsitystä absoluuttisesta tiedosta. Kṛṣṇan sanat, Bhagavad-gītā, ei eroa Kṛṣṇasta. Kun kuulette Bhagavad-gītā, te kuulette suoraan Kṛṣṇa koska Kṛṣṇa ei ole erilainen. Kṛṣṇa on absoluuttinen. Kṛṣṇa, Kṛṣṇan nimi, Kṛṣṇan muoto, Kṛṣṇan ominaisuudet, Kṛṣṇan opetus, kaikki Kṛṣṇan, ne ovat kaikki Kṛṣṇa. He ovat Kṛṣṇa. Tämä tulee ymmärtää. Ne eivät eroa Kṛṣṇasta. Siksi Kṛṣṇan muoto täällä, Hän on Kṛṣṇa. Hän ei ole patsas. "Hän on marmoripatsas." Ei. Hän on Kṛṣṇa. Hän on ilmestynyt eteenne koska ette voi nähdä Kṛṣṇaa. Voitte nähdä kiven, puun; siksi Hän on ilmestynyt siinä muodossa. Luulette sen olevan kiveä ja puuta, mutta Hän ei ole kiveä ja puuta; Hän on Kṛṣṇa. Tätä kutsutaan Absoluuttiseksi Totuudeksi. Samalla tavalla, Kṛṣṇan sanatkaan eivät eroa Kṛṣṇasta. Kun Kṛṣṇan sanat ovat Bhagavad-gītāssa, se on Kṛṣṇa.
Niin kuin Etelä-Intian brāhmaṇa. Heti kun hän avasi... Hän oli lukutaidoton, ei osannut lukea Bhagavad-gītā. Mutta hänen Guru Mahārājansa sanoi hänelle, että "Luet joka päivä kahdeksantoista lukua Bhagavad-gītā." Hän oli hämillään, että "Olen lukutaidoton, en osaa... No hyvä on, antakaa minulle... Bhagavad-gītā." Hän oli siis Rāmaṇatha temppelissä. Hän otti Bhagavad-gītān ja selaili tällä tavalla. Hän ei osannut lukea. Niinpä hänen ystävänsä, jotka tunsivat hänet, vitsailijat, "No, brāhmaṇa, miten Bhagavad-gītān lukeminen sujuu?" Hän ei vastannut, koska tiesi että hänen ystävänsä vitsailivat hänen kustannuksellaan, "koska en osaa... olen lukutaidoton." Mutta kun Caitanya Mahāprabhu saapui, hänkin oli myös hämillään, "Brāhmaṇa, sinä luet Bhagavad-gītā?" Hän sanoi, "Herra, olen lukutaidoton. En osaa lukea. Se ei ole mahdollista. Mutta minun Guru Mahārājani käski minun lukea. Mitä tekisin? Olen ottanut tämän kirjan." Tätä merkitsee gurun sanojen noudattaminen. Hän on lukutaidoton. Hän ei osaa lukea. Ei ole edes mahdollisuutta lukea. Mutta hänen Guru Mahārājansa määräsi, "Sinun pitää lukea Bhagavad-gītāa päivittäin, kahdeksantoista lukua." Mitä tämä on? Tätä kutsutaan sanoilla vyavasāyātmikā buddhiḥ. Voin olla varsin epätäydellinen. Sillä ei ole väliä. Mutta jos yritän noudattaa Guru Mahārājani määräystä, tulen täydelliseksi. Tässä on salaisuus.
Yasya deve parā bhaktir yathā deve tathā gurau (ŚU 6.23). Jos henkilöllä on vahva usko Jumaluuden Ylimpään Persoonallisuuteen ja yhtä paljon uskoa guruun, yathā deve tathā gurau, niin paljastetut kirjoitukset ilmestyvät. Ei ole kyse koulutuksesta. Ei ole kyse oppineisuudesta. On kyse uskosta Kṛṣṇaan ja guruun. Sen vuoksi Caitanya-caritāmṛta sanoo guru-kṛṣṇa-kṛpāya pāya bhakti-latā-bīja (CC Madhya 19.151). Ei koulutuksella, ei oppineisuudella, niillä ei sanota. Caitanya Mahāprabhu sanoo, guru-kṛṣṇa-kṛpāya, gurun armosta, Kṛṣṇan armosta. Siinä on kysymys armosta. Ei ole kysymys oppiarvoista tai varakkuudesta tai rikkauksista. Ei. Koko bhakti-mārga riippuu Herran armosta. Meidän on siis etsittävä armoa. Athāpi te deva padāmbuja-dvaya-prasāda-leśānugṛhīta eva hi, jānāti tattvam... (SB 10.14.29). Prasāda-leśa, leśa merkitsee osasta. Se, joka on vastaanottanut pienen osasen Korkeimman armoa, hän kykenee ymmärtämään. Muut, na cānya eko 'pi ciraṁ vicinvan. Muut voivat spekuloida miljoonia vuosia. Ei ole mahdollista ymmärtää sillä tavoin. Siispä, Bhagavad-gītā Kuten Se On. Siksi me esitämme asiat näin, koska me esitämme Bhagavad-gītā kuten sen ymmärsi Arjuna. Me emme mene tri. Radhakrishnanin luo, sen ja sen oppineen, sen ja sen lurjuksen luo, jonkun lur... Ei. Me emme mene. Se ei ole asiamme. Sitä merkitsee paramparā.