FI/Prabhupada 0230 - Vedisen sivilisaation mukaan yhteiskunta jakautuu neljään osaan
Lecture on BG 2.1-5 -- Germany, June 16, 1974
Tällainen oli siis keskustelu Arjunan ja Kṛṣṇan Kurukṣetran taistelukentällä. Siis keskustelun aiheena oli se, että vaikka taistelu aloitettiin, Arjuna mietti, kuullessaan että "Vastapuolella ovat sukulaiseni," miten hän voisi surmata heidät? Kṛṣṇa neuvoi että "Kaikkien on suoritettava ennaltamäärätyt velvollisuutensa harkitsematta henkilökohtaista menetystä tai voittoa". Veedisen sivistyksen mukaan on olemassa neljä yhteiskuntaluokkaa. Kaikkialla maailmassa on samat luokat. Tämä on hyvin luonnollista. Kuten me voimme havaita omasta kehostamme, on olemassa pää, kädet, vatsa, jalat, samoin yhteiskunnassa tulee olla ihmisluokka jota pidetään aivoina, toista ihmisluokkaa vaaralta suojelijoina, toista ihmisluokkaa pätevinä viljan tuottajina ja lehmien suojelijoina sekä kauppiaina. Siis... Ja loppua ihmisistä, niitä jotka eivät kykene työskentelemään aivoina, vaaralta suojelijoina, eivätkä kykene tuottamaan viljaa tai suojelemaan lehmiä, heitä kutsutaan śūdriksi: kun te ette voi välttää tekemästä kehoanne täydelliseksi, aivojen osalta, käsiosastolla, vatsan osalta ja kävelemisen tai työnteon osastolla.
Siis Arjuna kuului ihmisryhmään joka oli tarkoitettu yhteiskunnan suojelijoiksi. Kun hän siis kieltäytyi taistelemasta, Arjuna, kun hän kieltäytyi sotimasta, silloin Kṛṣṇa antoi hänelle ohjeen että "On velvollisuutesi taistella." Yleensä tappaminen ei siis ole lainkaan hyvä asia, mutta kun on olemassa vihollinen, hyökkääjä, niin hyökkääjän tappaminen ei ole synti. Joten toinen puoli Kurukṣetran kentällä, heistä tuli hyökkääjiä Arjunan puolelle. Tämä on siis Bhagavad-gītān asetelma. Oikea tarkoitus on opettaa Arjunaa hengellisessä ymmärryksessä. Joten henkinen ymmärrys merkitsee ennen kaikkea hengen tuntemusta. Ellette tiedä mikä on henki, niin missä on henkinen ymmärrys? Ihmiset ovat liian sidoksissa kehoon. Sitä kutsutaan materialismiksi. Mutta kun ymmärrätte mitä on henki ja toimitte sen mukaan, se on spiritualismia.
Siispä Arjuna epäröi taistella vastapuolen kanssa, koska hänellä oli kehoon perustuvia suhteita heidän kanssaan. Joten Arjunan ja Kṛṣṇan välillä käytiin keskustelu, mutta ystävällinen keskustelu. Siitä seurasi, että kun Arjuna ymmärsi että pelkkä ystävällinen keskustelu ei ratkaisisi ongelmaa, hän ryhtyi Hänen oppilaakseen. Kṛṣṇa... Arjuna antautui Kṛṣṇalle, śiṣyas te 'ham śādhi māṁ prapannam: (BG 2.7) "Rakas Kṛṣṇa, olemme puhuneet tähän saakka ystävien kesken. Nyt tahdon ruveta varsinaiseksi oppilaaksesi. Pyydän että pelastat ystävällisesti minut ohjeillasi. Mitä minun on tehtävä?" Siispä, kun tähän asetelmaan tultiin, Kṛṣṇa neuvoi Arjunaa seuraavasti: śrī-bhagavān uvāca. Nythän, tässä sanotaan... Kuka sanoo mitä Arjunalle? Bhagavad-gītān kirjoittaja tai tallentaja... Kṛṣṇa puhui Bhagavad-gītān. Kyseessä oli keskustelu Kṛṣṇan ja Arjunan välillä, ja Vyāsadeva tallensi sen, ja myöhemmin siitä tuli kirja. Kuten me puhumme, ja se tallennetaan, ja myöhemmin julkaistaan kirjana. Siksi tässä kirjassa sanotaan, bhagavān uvāca. Vyāsadeva on kirjoittaja. Hän ei sano, "Minä puhun." Hän sanoo, bhagavān uvāca, ja, "Jumaluuden Ylin Persoonallisuus sanoi."