FI/Prabhupada 0230 - Vedisen sivilisaation mukaan yhteiskunta jakautuu neljään osaan
Lecture on BG 2.1-5 -- Germany, June 16, 1974
Tällainen oli siis keskustelu Arjunan ja Kṛṣṇan Kurukṣetran taistelukentällä. Keskustelun aiheena oli se, että vaikka taistelu aloitettiin niin Arjuna mietti kuullessaan yksinkertaisesti, että "Vastapuolella ovat sukulaiseni." Miten hän voisi surmata heidät? Kṛṣṇa neuvoi, että "Kaikkien on suoritettava ennaltamäärätyt velvollisuutensa harkitsematta henkilökohtaista menetystä tai voittoa". Vedisen sivistyksen mukaan on olemassa neljä yhteiskuntaluokkaa. Kaikkialla maailmassa on samat luokat. Tämä on hyvin luonnollista. Aivan kuin me voimme havaita omasta kehostamme, että on olemassa pää, kädet, vatsa ja jalat. Samalla tavalla yhteiskunnassa tulee olla ihmisluokka, jota pidetään aivoina, toista ihmisluokkaa vaaralta suojelijoina, toista ihmisluokkaa pätevinä viljan tuottajina ja lehmien suojelijoina sekä kauppiaina. Siis... ja loppua ihmisistä eli niitä, jotka eivät kykene työskentelemään aivoina, vaaralta suojelijoina eivätkä kykene tuottamaan viljaa tai suojelemaan lehmiä kutsutaan śūdriksi. Kun te ette voi välttää tekemästä kehoanne täydelliseksi, aivojen osalta, käsiosastolla, vatsan osalta ja kävelemisen tai työnteon osastolla.
Arjuna kuului siis ihmisryhmään, joka oli tarkoitettu yhteiskunnan suojelijoiksi. Kun hän siis kieltäytyi taistelemasta niin silloin Kṛṣṇa antoi hänelle ohjeen, että "On velvollisuutesi taistella." Yleensä tappaminen ei siis ole lainkaan hyvä asia, mutta kun on olemassa vihollinen, hyökkääjä niin hyökkääjän tappaminen ei ole synti. Toisesta puolesta Kurukṣetran kentästä tuli hyökkääjiksi Arjunan puolelle. Tämä on siis Bhagavad-gītān asetelma. Oikea tarkoitus on opettaa Arjunaa hengellisessä ymmärryksessä. Henkinen ymmärrys merkitsee siis ennen kaikkea hengen tuntemusta. Ellette tiedä mikä on henki niin missä on henkinen ymmärrys? Ihmiset ovat liian sidoksissa kehoon. Sitä kutsutaan materialismiksi, mutta kun ymmärrätte mitä on henki ja toimitte sen mukaan niin se on spiritualismia.
Arjuna epäröi siis taistella vastapuolen kanssa, koska hänellä oli kehoon perustuvia suhteita heidän kanssaan. Siitä syystä Arjunan ja Kṛṣṇan välillä käytiin keskustelu, mutta ystävällinen keskustelu. Siitä seurasi, että kun Arjuna ymmärsi, että pelkkä ystävällinen keskustelu ei ratkaisisi ongelmaa niin hän ryhtyi Hänen oppilaakseen. Kṛṣṇa... Arjuna antautui Kṛṣṇalle, śiṣyas te 'ham śādhi māṁ prapannam: (BG 2.7) "Rakas Kṛṣṇa, olemme puhuneet tähän saakka ystävien kesken. Nyt tahdon ruveta varsinaiseksi oppilaaksesi. Pyydän, että pelastat ystävällisesti minut ohjeillasi. Mitä minun on tehtävä?" Siispä kun tähän asetelmaan tultiin niin Kṛṣṇa neuvoi Arjunaa seuraavasti: śrī-bhagavān uvāca. Nythän tässä sanotaan... Kuka sanoo mitä Arjunalle? Bhagavad-gītān kirjoittaja tai tallentaja... Kṛṣṇa puhui Bhagavad-gītān. Kyseessä oli keskustelu Kṛṣṇan ja Arjunan välillä ja Vyāsadeva tallensi sen ja myöhemmin siitä tuli kirja. Aivan kuin kun me puhumme ja se tallennetaan ja myöhemmin julkaistaan kirjana. Siitä syystä tässä kirjassa sanotaan, bhagavān uvāca. Vyāsadeva on kirjoittaja. Hän ei sano "Minä puhun." Hän sanoo, bhagavān uvāca ja "Jumaluuden Ylin Persoonallisuus sanoi".