FI/Prabhupada 0233 - Vastaanotamme Krishna tietoisuuden Gurun ja Krishnan armon kautta
Lecture on BG 2.4-5 -- London, August 5, 1973
Joten Kṛṣṇalla on vihollisia. Arisudana. Ja Hänen on tapettava heidät. Kṛṣṇalla on kaksi tehtävää: paritrāṇāya sādhūnāṁ vināśāya ca duṣkṛtam (BG 4.8). Roistot... he ovat roistoja. Demonit jotka haastavat Kṛṣṇan, jotka haluavat kilpailla Kṛṣṇan kanssa, jotka haluavat jakaa Kṛṣṇan omaisuuden, he ovat kaikki Kṛṣṇan vihollisia, ja heidät pitäisi tappaa. Siis tappamistehtävä on ihan hyväksyttävää tässä vihollisille, mutta ei muuten. Sitten seuraava kysymys on: "Hyvä on, viholliset, voitte tappaa, hyväksytään. Mutta miten voit neuvoa minun tappavan guruni? Gurūn ahatvā. Mutta jos Kṛṣṇan vuooksi, jos on tarvis, voitte tappaa gurunnekin. Se on filosofiana. Kṛṣṇan tähden. Jos Kṛṣṇa tahtoo, ette voi... Jos Kṛṣṇa haluaa että teidän pitäisi tappaa gurunne, niin teidän on tehtävä se. Sitä on Kṛṣṇa tietoisuus. Tottakai, eihän Kṛṣṇa pyydä teitä tappamaan guruanne, mutta... Koska guru ja Kṛṣṇa ovat sama. Guru-kṛṣṇa-kṛpāya (CC Madhya 19.151). Saamme Kṛṣṇa tietoisuuden gurun ja Kṛṣṇan armon välityksellä. Joten oikeaa gurua ei ikinä pidä tappaa, mutta niin-kutsuttu guru tulee tappaa. Niin-kutsuttu, pseudo guru, väärä guru, hänet tulisi tappaa. Kuten Prahlāda Mahārāja. Kun Prahlāda Mahārāja... Hän seisoi. Tässä on, Nṛsiṁhadeva tappaa hänen isäänsä. Isä on guru. Sarva-devamayo guruḥ (SB 11.17.27). Samoin, isäkin on guru, ainakin, virallinen guru. Aineellisesti hän on guru. Joten miksi Prahlāda Mahārāja salli että Nṛsiṁhadeva tappoi hänen gurunsa? Hänen isänsä. Kaikki tietävät että Hiraṇyakaśipu on isä. Haluaisitteko te nähdä että isänne joku tappaa ja te seisotte? Sekö on velvollisuutenne? Ei, se ei ole velvollisuutenne. Kun isänne kimppuun hyökätään, teidän on puututtava. Ainakin, jos olette kykenemätön siihen, teidän on taisteltava. Aivan ensin pistätte oman henkenne likoon: "Mitä tämä on, isääni tapetaan edessäni?" Se on velvollisuutemme. Mutta Prahlāda Mahārāja ei puuttunut asiaan. Hän olisi voinut pyytää - hän on bhakta - "Rakas herra, Herra, Herrani, Te voitte antaa anteeksi isälleni." Hän ei. Mutta hän tiesi, että "Isääni ei tapeta. Se on isän keho." Myöhemmin hän anoi isälleen eri tavalla. Ensin, kun Nṛsiṁhadeva oli vihainen, Hän tappoi kehoa, hän tiesi että "Keho ei ole isäni. Sielu on isäni. Joten antaa Herran olla tyytyväinen ja tappaa isäni keho; ja sitten pelastan hänet."