FI/Prabhupada 0233 - Vastaanotamme Krishna tietoisuuden Gurun ja Krishnan armon kautta
Lecture on BG 2.4-5 -- London, August 5, 1973
Kṛṣṇalla on siis vihollisia. Arisudana ja Hänen on tapettava heidät. Kṛṣṇalla on kaksi tehtävää: paritrāṇāya sādhūnāṁ vināśāya ca duṣkṛtam (BG 4.8). He ovat roistoja. Demonit, jotka haastavat Kṛṣṇan, jotka haluavat kilpailla Kṛṣṇan kanssa, jotka haluavat jakaa Kṛṣṇan omaisuuden ovat kaikki Kṛṣṇan vihollisia ja heidät pitäisi tappaa. Tappamistehtävä on siis ihan hyväksyttävää tässä vihollisille, mutta ei muuten. Seuraava kysymys on "Hyvä on, viholliset, voitte tappaa, hyväksytään, mutta miten voit neuvoa minun tappavan guruni? Gurūn ahatvā, mutta jos Kṛṣṇan vuoksi jos on tarvis niin voitte tappaa gurunnekin. Se on filosofiana. Kṛṣṇan tähden. Jos Kṛṣṇa tahtoo niin ette voi. Jos Kṛṣṇa tahtoo, että teidän pitäisi tappaa gurunne niin teidän on tehtävä se. Sitä on Kṛṣṇa tietoisuus. Eihän Kṛṣṇa tietenkään pyydä teitä tappamaan guruanne, mutta koska guru ja Kṛṣṇa ovat sama. Guru-kṛṣṇa-kṛpāya (CC Madhya 19.151). Saamme Kṛṣṇa tietoisuuden gurun ja Kṛṣṇan armon välityksellä, joten oikeaa gurua ei ikinä pidä tappaa, mutta niin-kutsuttu guru tulee tappaa. Niin-kutsuttu pseudo guru eli väärä guru tulisi tappaa. Aivan kuin Prahlāda Mahārāja. Kun Prahlāda Mahārāja seisoi. Tässä Nṛsiṁhadeva tappaa hänen isäänsä. Isä on guru. Sarva-devamayo guruḥ (SB 11.17.27). Samalla tavalla isäkin on guru ainakin virallinen guru. Aineellisesti hän on guru, joten miksi Prahlāda Mahārāja salli, että Nṛsiṁhadeva tappoi hänen gurunsa? Hänen isänsä. Kaikki tietävät, että Hiraṇyakaśipu on isä. Haluaisitteko te nähdä, että isänne joku tappaa ja te seisotte? Sekö on velvollisuutenne? Ei, se ei ole velvollisuutenne. Kun isänne kimppuun hyökätään niin teidän on puututtava. Ainakin jos kykenette siihen niin teidän on taisteltava. Aivan ensin pistätte oman henkenne likoon. "Mitä tämä on, isääni tapetaan edessäni?" Se on velvollisuutemme, mutta Prahlāda Mahārāja ei puuttunut asiaan. Hän olisi voinut bhaktana pyytää, että "Rakas herra, Herra, Herrani, Te voitte antaa anteeksi isälleni." Hän teki niin, mutta hän tiesi, että "Isääni ei tapeta. Se on isän keho." Myöhemmin hän anoi isälleen eri tavalla. Ensin kun Nṛsiṁhadeva oli vihainen Hän tappoi kehoa ja hän tiesi, että "Keho ei ole isäni. Sielu on isäni, joten antaa Herran olla tyytyväinen ja tappaa isäni keho ja sitten pelastan hänet."