FI/Prabhupada 0239 - Krishnan käsittämiseen tarvitaan erityisaisteja
Lecture on BG 2.3 -- London, August 4, 1973
Tämä myötätunto on siis kuten Arjunan myötätunto. Myötätunto... nykyisin valtio on myötätuntoinen murhaajia kohtaan, ettei näitä hirtetä. Tällainen Arjunakin oli. Se on hṛdaya-daurbalyam. Se ei ole velvollisuutemme. On tehtävä velvollisuus jonka korkeampi taho on määrännyt hyvin tiukasti, ilman poikkeuksia. Nämä ovat siis sydämen heikkoutta, tällainen sympatia. Mutta ei tavallinen ihminen ymmärrä tätä. Siksi Kṛṣṇaa ymmärtääkseen, ihminen tarvitsee erityisiä aisteja, erityisaisteja, ei tavallisia aisteja. Erityisaistitko merkitsevät silmien irti repimistä ja sitten olisi jotenkin erityiset aistit? Ei. Teidän on puhdistauduttava. Tat-paratvena nirmalam (CC Madhya 19.170). Niin kuin teillä on jokin sairaus silmissänne, niin te käytätte siihen lääkettä, ja kun se on ohi, näette kaiken selvästi; samoin, näillä tylsillä aisteillamme me emme voi ymmärtää Kṛṣṇaa. Sevonmukhe hi jihvādau svayam eva sphuraty adaḥ (Brs. 1.2.234). Kuten śrī-kṛṣṇasya nāmādau, Kṛṣṇan nimi, muoto, ominaisuudet, jne. ei ymmärretä näillä tylsillä aisteilla, miten sitten? Nyt, sevonmukhe hi jihvādau. Ja taas jihvādau, kielestä alkaen, halliten kieltä. Nähkää itse onko kyseessä jokin omituinen asia, että te voitte ymmärtää Kṛṣṇaa hallitsemalla kieltä? Tämä on jotain aivan ihmeellistä. Miten niin? Minun on hallittava kieltäni ymmärtääkseni Kṛṣṇan? Mutta se on, śāstran ohje: sevonmukhe hi jihvādau. Jihvā merkitsee kieltä. Joten nähdäksenne Kṛṣṇan, ymmärtääksenne Kṛṣṇaa, aivan aluksi teidän tulee hallita kieltänne. Siksi sanomme, älkää syökö lihaa, älkää juoko viinaa. Se nimittäin on kielen hallintaa. Kieli on aisteista vahvin vihollinen, vääristyneenä aistina. Ja nämä lurjukset he sanovat, "Ei, voitte syödä mitä tahansa. Se ei liity uskontoon." Mutta Veedinen śāstra sanoo, "Sinä lurjus, hallitse ensin kielesi. Sitten vasta voit ymmärtää mitä on Jumala." Joten tätä on Veedinen ohje - täydellistä. Jos te hallitsette kielenne, hallitsette myös vatsanne, ja hallitsette myös sukupuolielimenne. Rūpa Gosvāmī antaa ohjeen,
- vāco-vegaṁ manaso krodha-vegam
- jihvāvegam udaropastha-vegam
- etān vegān yo viṣaheta dhīraḥ
- sarvām apīmāṁ sa pṛthiviṁ sa śiṣyāt.
- (Nektarinkaltaisia ohjeita 1)
Tämä on ohje, että kuka vain joka on pätevöitynyt hallitsemaan kielen, hallitsemaan mielen, hallitsemaan suuttumuksen, hallitsemaan vatsan ja hallitsemaan sukupuolielimensä - jos on olemassa kuudenlaista hallintaa, hän on sopiva tulemaan henkiseksi mestariksi; hän voi tehdä oppilaita kaikkialla maailmassa. Ja jos ette voi hallita kieltänne, vihastumistanne, hallita mielen keksintöjänne, miten voisitte tullakaan henkiseksi mestariksi? Se ei olisi mahdollista. Pṛthiviṁ sa śiṣyāt. Se joka pystyi siihen... Sitä kutsutaan gosvāmīksi, gosvāmī tai svāmī, aistien herra. Näiden kuudenlaisten hallitsemisen mestari. Siispä alussa on jihvā. Sevonmukhe hi jihvādau svayam eva sphuraty adaḥ (Bhakti-rasamrita-sindhu, 1.2.234). Sevā. Kieli voidaan saada Herran palvelukseen. Miten? Te laulatte Hare Kṛṣṇa, aina ylistäen. Vācāṁsi vaikuṇṭha-guṇānuvarṇane. Vācāṁsi, tarkoittaa puhumista. Puhuminen on kielen tehtävä, myöskin maistamine on kielen tehtävä. Joten annatte kielelle tehtäväksi palvella Herraa vain puhumalla, ylistämällä Kṛṣṇaa. Milloin vain... Vannotte valan, että "Kun puhun, puhun vain Kṛṣṇan ylistykseksi, ei muuta." Sitä on kielen hallinta. Ellette salli kielenne puhuvan mitä tahansa pötyä, grāmya-kathā... Joskus istumme yhdessä. Puhumme vaikka mitä pötyä. Sitä tulisi hallita. "Nyt olen alkanut käyttää kieltäni Herran palveluksessa, joten emme enää puhu mitään aistityydytyksestä." Sitä on kielen hallinta. "En voi syödä mitään mitä ei ole uhrattu Kṛṣṇalle." Tämä on kielen hallintaa. Joten nämä ovat pieniä tekniikoita, mutta niillä on suurta arvoa niin että Kṛṣṇa on mielissään kieltäymyksestä, ja Hän paljastaa. Te ette voi ymmärtää. Ette voi nähdä Kṛṣṇaa. Ette voi määrätä Kṛṣṇaa, " Kṛṣṇa, ole hyvä ja tule heti, tanssimaan huilusi kanssa. Minä haluan nyt nähdä Sinut." Tämä on käsky. Kṛṣṇa ei ole käskyillenne alamainen. Siksi Caitanya Mahāprabhu antaa meille ohjeeksi, aśliṣya vā pāda-ratāṁ pinastu māṁ marma-hatāṁ karotu vā adarśanam (CC Antya 20.47).