FI/Prabhupada 0239 - Krishnan käsittämiseen tarvitaan erityisaisteja



Lecture on BG 2.3 -- London, August 4, 1973

Tämä myötätunto on siis kuten Arjunan myötätunto. Nykyisin valtio on niin myötätuntoinen murhaajia kohtaan, ettei heitä hirtetä. Tällainen Arjunakin oli. Se on hṛdaya-daurbalyam. Se ei ole velvollisuutemme. On tehtävä se velvollisuus, jonka korkeampi taho on määrännyt hyvin tiukasti ilman poikkeuksia. Tällainen sympatia on siis sydämen heikkoutta, mutta tavallinen ihminen ei ymmärrä tätä. Siitä syystä Kṛṣṇaa ymmärtääkseen ihminen tarvitsee erityisiä aisteja, erityisaisteja, ei tavallisia aisteja. Erityisaistitko merkitsevät silmien irti repimistä niin, että sitten olisi jotenkin erityiset aistit? Ei, teidän on puhdistauduttava. Tat-paratvena nirmalam (CC Madhya 19.170). Niin kuin teillä on jokin sairaus silmissänne ja kun käytätte siihen lääkettä ja kun se on ohi niin näette kaiken selvästi. Näillä tylsillä aisteillamme emme myöskään voi ymmärtää Kṛṣṇaa. Sevonmukhe hi jihvādau svayam eva sphuraty adaḥ (Brs. 1.2.234). Aivan kuin śrī-kṛṣṇasya nāmādau. Kṛṣṇan nimeä, muotoa, ominaisuuksia jne. ei ymmärretä näillä tylsillä aisteilla, miten sitten? Nyt sevonmukhe hi jihvādau ja taas jihvādau. Kielestä alkaen, halliten kieltä. Nähkää itse onko kyseessä jokin omituinen asia, että te voitte ymmärtää Kṛṣṇaa hallitsemalla kieltä? Tämä on jotain aivan ihmeellistä. Miten niin? Minun on hallittava kieltäni ymmärtääkseni Kṛṣṇan? Mutta se on śāstran ohje: sevonmukhe hi jihvādau. Jihvā tarkoittaa kieltä. Nähdäksenne Kṛṣṇan ja ymmärtääksenne Kṛṣṇaa niin aivan aluksi teidän tulee hallita kieltänne. Siitä syystä sanomme, että älkää syökö lihaa, älkää juoko viinaa. Se nimittäin on kielen hallintaa. Kieli on aisteista vahvin vihollinen ja vääristyneenä aistina. Nämä lurjukset sanovat "Ei, voitte syödä mitä tahansa. Se ei liity uskontoon." Mutta vedinen śāstra sanoo "Sinä lurjus, hallitse ensin kielesi. Sitten vasta voit ymmärtää mitä on Jumala." Tämä on siis vedinen ohje - täydellistä. Jos te hallitsette kielenne niin hallitsette myös vatsanne ja hallitsette myös sukupuolielimenne. Rūpa Gosvāmī antaa ohjeen

vāco-vegaṁ manaso krodha-vegam
jihvāvegam udaropastha-vegam
etān vegān yo viṣaheta dhīraḥ
sarvām apīmāṁ sa pṛthiviṁ sa śiṣyāt.
(Nektarinkaltaisia ohjeita 1)

Tämä on ohje, että kuka vain kuka on pätevöitynyt hallitsemaan kielen, hallitsemaan mielen, hallitsemaan suuttumuksen, hallitsemaan vatsan ja hallitsemaan sukupuolielimensä on sopiva tulemaan henkiseksi mestariksi jos hänellä on näitä kuudenlaista hallintaa. Hän voi tehdä oppilaita kaikkialla maailmassa. Jos ette voi hallita kieltänne, vihastumistanne ja hallita mielen keksintöjänne niin miten voisitte tullakaan henkiseksi mestariksi? Se ei olisi mahdollista. Pṛthiviṁ sa śiṣyāt. Häntä, joka pystyy siihen kutsutaan gosvāmīksi. Gosvāmī tai svāmī on aistien herra. Näiden kuudenlaisten hallitsemisen mestari. Alussa on siis jihvā. Sevonmukhe hi jihvādau svayam eva sphuraty adaḥ (Bhakti-rasamrita-sindhu, 1.2.234). Sevā. Kieli voidaan saada Herran palvelukseen. Miten? Te laulatte Hare Kṛṣṇa aina ylistäen. Vācāṁsi vaikuṇṭha-guṇānuvarṇane. Vācāṁsi tarkoittaa puhumista. Puhuminen on kielen tehtävä. Maistaminen on myös kielen tehtävä. Annatte siis kielelle tehtäväksi palvella Herraa vain puhumalla ja ylistämällä Kṛṣṇaa. Vannotte valan, että "Kun puhun niin puhun vain Kṛṣṇan ylistykseksi, en muuta." Sitä on kielen hallinta. Ette salli kielenne puhua mitä tahansa pötyä, grāmya-kathā. Joskus istumme yhdessä. Puhumme vaikka mitä pötyä. Sitä tulisi hallita. "Nyt olen alkanut käyttää kieltäni Herran palveluksessa, joten emme enää puhu mitään aistityydytyksestä." Sitä on kielen hallinta. "En voi syödä mitään mitä ei ole uhrattu Kṛṣṇalle." Tämä on kielen hallintaa. Nämä ovat siis pieniä tekniikoita, mutta niillä on suurta arvoa. Kṛṣṇa on mielissään kieltäymyksestä ja Hän paljastaa. Te ette voi ymmärtää. Ette voi nähdä Kṛṣṇaa. Ette voi määrätä Kṛṣṇaa " Kṛṣṇa, ole hyvä ja tule heti tanssimaan huilusi kanssa. Minä haluan nyt nähdä Sinut." Tämä on käsky. Kṛṣṇa ei ole käskyillenne alamainen. Siitä syystä Caitanya Mahāprabhu antaa meille ohjeeksi, aśliṣya vā pāda-ratāṁ pinastu māṁ marma-hatāṁ karotu vā adarśanam (CC Antya 20.47).