FI/Prabhupada 0243 - Oppilas lähestyy gurua valaistuksen saadakseen
Lecture on BG 2.9 -- London, August 15, 1973
Pradyumna: Käännös, "Sañjaya sanoi: Puhuttuaan siten, Arjuna, vihollisten kurittaja, sanoi Kṛṣṇalle, 'Govinda, minä en taistele.,' ja vaikeni."
Prabhupāda: Edellisessä säkeessä, Arjuna sanoi että "Tästä taistelusta ei ole hyötyä koska toinen puoli, he ovat kaikki minun sukulaisiani, omaa väkeäni, ja heidät tappamalla, vaikka tulisin voitokkaaksi, joten mikä on sen arvo?" Sen me olemme selittäneet, että sellainen kieltäymys tapahtuu joskus tietämättömyydessä. Itse asiassa, se ei ole kovinkaan älykäs asiaintila. Joten tällä tavoin, se itse asiassa on. Joten tällä tavalla, evam uktvā, "sanoen että, 'Taistelemisesta ei siis ole mitään hyötyä,' " evam uktvā, "näin sanoen," hṛṣīkeśam, hän puhuu aistien herralle. Ja edellisessä säkeessä hän on sanonut, śiṣyas te 'haṁ prapannam: (BG 2.7) "Minä olen antautunut oppilaasi." Joten Kṛṣṇa ryhtyy guruksi, ja Arjunasta tulee oppilas. Aiemmin he puhuivat ystävinä. Mutta ystävällinen puhe ei voi ratkaista mitään vakavia kysymyksiä. Kun on jotain vakavaa asiaa, se pitää puhua auktoriteettien kesken. Siispä hṛṣīkeśam, olen joitakin kertoja selittänyt. Hṛṣīka merkitsee aisteja, ja īśa merkitsee herraa. Hṛṣīka-īśa, ja ne yhdistettynä toisiinsa: Hṛṣīkeśa. Samoin, Arjuna myös. Guḍā īśa. Guḍāka merkitsee pimeyttä, ja īśa... Pimeys merkitsee tietämättömyyttä.
- ajñāna-timirāndhasya
- jñānāñjana-śalākayā
- cakṣur-unmīlitaṁ yena
- tasmai śrī-guruve namaḥ
Guru'n velvollisuus on... śiṣya, oppilas, saapuu gurun luo saadakseen valaistuksen. Kaikki syntyvät typerinä. Jokainen. Jopa ihmisolennot, koska he saapuvat eläinkunnasta kehittymällä, joten syntymä on samanlainen, tietämättömyys, kuten eläimillä. Siispä, vaikka olemme ihmisiä, edellytämme opetusta. Eläin ei voi oppia, mutta ihminen voi oppia. Siksi śāstra sanoo, nāyaṁ deho deha-bhājāṁ nṛloke kaṣṭān kāmān arhate vid-bhujāṁ ye. Olen muutamia kertoja lausunut tämän säkeen, että nyt... Alempana kuin ihmisen olotilassa, meidän pitää työskennellä hyvin lujasti vain neljän elämäntarpeen täyttämiseksi: syömisen, nukkumisen, parittelun ja puolustautumisen.
Aistityydytys. Päätehtävänä on aistityydytys. Siksi jokaisen on työskenneltävä hyvin lujasti. Mutta ihmiselämässä, Kṛṣṇa antaa meille niin paljon kykyjä, älykkyyttä. Voimme tehdä elintasostamme hyvin mukavaa, mutta tarkoituksena on saavuttaa täydellisyys Kṛṣṇa tietoisuudessa. Te elätte mukavasti. Se on ihan hyvä. Mutta älkää eläkö eläinten tavoin, vain lisäten aistien tyydyttämistä. Ihmiset näkevät jatkuvasti vaivaa elääkseen mukavasti, mutta he haluavat elää mukavasti aistityydytyksen vuoksi. Se on nykysivistyksen virhe. Yuktāhāra-vihāraś ca yogo bhavati siddhiḥ. Bhagavad-gītāssa sanotaan yuktāhāra. Kyllä, teidän on syötävä, teidän on nukuttava, teidän pitää tyydyttää aistinne, teidän pitää hoitaa puolustautuminen - niin paljon kuin mahdollista, älkää kääntäkö huomiotanne pois liiaksi. Meidän on syötävä, yuktāhāra. Se on tosiasia. Mutta ei atyāhara. Rūpa Gosvāmī on neuvonut teoksessaan Upadeśāmṛta,
- atyāhāraḥ prayāsaś ca
- prajalpo niyamagrahaḥ
- laulyaṁ jana-saṅgaś ca
- ṣaḍbhir bhaktir vinaśyati
- (NOI 2)
Jos te tahdotte edistyä henkisessä tietoisuudessa - koska se on oikea elämän päämäärä - niin teidän ei pitäisi syödä enempää, atyāhāraḥ, tai kerätä enempää. Atyāhāraḥ prayāsaś ca prajalpo niyamagrahaḥ. Se on meidän filosofiaamme.