FI/Prabhupada 0028 - Buddha on Jumala
Lecture on Sri Isopanisad, Mantra 1 -- Los Angeles, May 3, 1970
Gargamuni (lukee): "On myös väärin ajatella, että vain kasvissyöjäksi ryhtymällä voisi pelastaa itsensä luonnon lakien rikkomiselta. Myös kasveilla on elämä. Yhden elämän on tarkoitus ruokkia toista elävää olentoa, ja se on luonnon laki. Kenenkään ei tulisi olla ylpeä siitä, että on ehdoton kasvissyöjä. Tärkeintä on tunnustaa Korkein Herra. Eläinten tietoisuus ei ole tarpeeksi kehittynyt tunnistamaan Herraa, mutta ihminen... "
Prabhupāda: Tämä on päänäkökohta. Esimerkiksi buddhalaiset, myös he ovat kasvissyöjiä. Buddhalaisen periatteen mukaan... Nykyään kaikki on mennyt huonompaan suuntaan, mutta Herra Buddhan opetusten tavoite oli saada lurjukset lopettamaan ainakin eläinten tappaminen. Ahiṁsā paramo dharma. Herra Buddhan ilmestymistä kuvataan Śrīmad-Bhāgavatamissa ja muualla veedisessä kirjallisuudessa. Sura-dviṣām. Hän tuli huijaamaan pahantekijöitä. Pahantekijät... Hän laati sellaisen menettelyn, että pahantekijät tulivat huijatuksi. Miten hän on huijannut? Demonit ja pahantekijät vastustavat Jumalaa. He eivät usko Jumalaan. Niinpä Herra Buddha julisti: "Aivan niin, ei ole Jumalaa. Mutta te toimitte sen mukaan, mitä minä sanon." "Kyllä, herra." Mutta hän on Jumala. Tämä on huijausta. Kyllä. He eivät usko Jumalaan, mutta he uskovat Buddhaan, ja Buddha on Jumala.
Keśava-dhṛta-buddha-śarīra jaya jagadīśa hare. Tämä on siis ero demonin ja bhaktan välillä. Bhakta näkee, kuinka Kṛṣṇa, Keśava, huijaa näitä lurjuksia. Bhakta voi ymmärtää. Mutta demoniset ajattelevat: "Oi, meillä on mukava johtaja. Hän ei usko Jumalaan." (naurua) Siinä nyt näette! Sammohāya sura-dviṣām (SB 1.3.24). Tarkka sanskritinkielinen sana kerrotaan Śrīmad-Bhāgavatamissa. Olette nähneet, ne teistä, jotka olette lukeneet: sammohāya, hämmentävä sura-dviṣām. Sura-dviṣām tarkoittaa henkilöitä, jotka ovat kateellisia vaiṣṇaville. Ateistien luokka, demonit, he ovat aina kateellisia bhaktoille. Se on luonnon laki. Tämä isä nähkääs. Isästä tuli viisivuotiaan poikansa vihollinen. Mikä oli hänen vikansa? Hän oli bhakta. Siinä kaikki. Viaton poika. Hän oli vain yksinkertaisesti viehättynyt toistamaan Hare Kṛṣṇa -mantraa. Itse isästä tuli vankkumaton vihollinen. "Tappakaa tämä poika." Joten jos isästä voi tulla vihollinen, miten onkaan muiden laita...
On siis aina odotettavissa, että kun tulee bhaktaksi, koko maailmasta tulee vihollinen. Siinä kaikki. Mutta heidän kanssaan täytyy tulla toimeen, koska olette Jumalan nimitettyjä palvelijoita. Tehtävänne on valaista heitä. Ette voi siis vain olla. Aivan kuten Nityānanda, Hän loukkaantui, mutta silti Hän vapautti Jagāi-Mādhāin. Se tulisi olla periaatteenne. Joskus meidän täytyy huijata, joskus meidän täytyy loukkaantua - niin monia asioita! Ainoa keino on se, miten ihmiset voivat tulla tietoisiksi Kṛṣṇasta. Se on tehtävämme. Jotenkin nämä lurjukset tulisi käännyttää Kṛṣṇa-tietoisiksi, tavalla tai toisella.