FI/Prabhupada 0279 - Todellisuudessa me palvelemme rahaa
Lecture on BG 7.2 -- San Francisco, September 11, 1968
Tässä luvussahan selitetään aivan avoimesti, kuka on ylin palvonnanarvoinen kohde. Me palvomme. Kykyjemme mukaan me palvomme jotakuta. Vähintään palvomme pomoamme. Kuvitellaan vaikka että työskentelen toimistossa tai tehtaassa, minun on palvottava pomoa, toteltava hänen käskyjään. Kaikki siis palvovat. Se, joka on korkein palvonnanarvoinen kohde, Kṛṣṇa, miten Hän on korkein palvonnanarvoinen kohde, se on selitetty tässä luvussa. Ya svarūpaṁ sarva karaṁ ca yac ca dhiyāṁ tad ubhaya-viṣayakaṁ jñānaṁ vyaktum atra bhakti-pratijñānam. Sen vuoksi jos me ymmärrämme että tässä on korkein hallitsija, tässä on ylin palvonnanarvoinen kohde, niin elämämme ongelmat ratkaistaan välittömästi.
Etsimme... Taannoin kerroin teille erään tarinan muhamettilaisesta bhaktasta, joka tahtoi palvoa suurinta. Hän palvoi Nawabia, sitten hän meni keisarin, Badshahin, luo, sitten keisarilta Haridāsan, pyhimysmäisen henkilön, luokse, ja Haridāsan luota hän yleni palvomaan Kṛṣṇaa Vṛndāvanassa. Meidän tulisi siis olla tiedonhaluisia, riittävän älykkäitä. Me palvelemme. Jokainen, me kaikki palvelemme, vähintäänkin me palvelemme aistejamme. Käytännössä kukaan ei palvele pomoa tai jotain herraa, vaan jokainen palvelee aistejaan. Olettakaamme että palvelen jotakuta pomonani, itse asiassa en palvele hänen henkilöään. Palvelen hänen rahojaan. Mikäli hän sanoo, "Huomenna joudut tekemään töitä ilmaiseksi. Saat kaksikymmentä dollaria päivässä tänään. Huomenna ei minulla ole millä maksaa. Sinun pitää työskennellä ilmaiseksi." "Voi, ei, ei herra. En tule töihin koska en palvele teitä; minä palvelen teidän rahojanne." Joten me itse asiassa palvelemme rahaa. Ja miksi palvelette rahaa? Koska rahalla voimme tyydyttää aistejamme. Ilman rahaa me emme voi tyydyttää ei-pelottavia aistejamme. Mikäli haluan juotavaa, haluan nauttia milloin mistäkin, niin tarvitsen siihen rahaa. Sen vuoksi palvelen loppujen lopuksi aistejani.
Sen vuoksi Kṛṣṇaa kutsutaan Govindaksi. Me tahdomme lopulta aistityydytyksemme, ja sana go merkitsee aisteja. Tässä on henkilö, Jumaluuden Ylin Henkilö. Jos palvelette Kṛṣṇaa, niin aistinne tulevat tyytyväisiksi. Sen vuoksi Hänen nimensä on Govinda. Itse asiassa me haluamme palvella aistejamme, mutta tosi aistit, transsendentit aistit, ovat Kṛṣṇa, Govinda. Sen vuoksi bhakti, antaumuksellinen palvelu, merkitsee aistien puhdistamista. Olla korkeimman puhtaan palveluksessa. Herra on korkein puhdas. Bhagavad-gītā:ssa, Kymmenennessä Laulussa, tulette lukemaan miten Arjuna kuvailee Kṛṣṇaa pavitraṁ paramaṁ bhavān: "Sinä olet korkein puhdas." Jos siis haluamme palvella korkeimman puhtaan aisteja, meidänkin on tultava puhtaiksi. Sillä muuten... Puhtaana oleminen merkitsee henkisyyttä. Henkinen elämä merkitsee puhdasta elämää, ja aineellinen elämä merkitsee saastunutta elämää.
Aivan kuten meillä on tämä keho, aineellinen ruumis. Tämä on epäpuhdas keho. Sen vuoksi me kärsimme sairauksista, me kärsimme vanhuudesta, me kärsimme syntymisen vuoksi, me kärsimme kuolemasta. Ja meidän todellisessa, puhtaassa muodossamme, henkisessä muodossamme, ei sellaista kärsimystä ole olemassa. Ei ole syntymää, ei kuolemaa, ei sairautta eikä vanhuutta. Olette lukeneet Bhagavad-gītā:sta, nityaḥ śāśvato 'yaṁ na hanyate hanyamāne śarīre (BG 2.20). Nitya. Vaikka olen vanhin, koska vaihdan kehoani... Minä olen, sieluna, puhdas. Minulla ei ole syntymää, ei kuolemaa, ainoastaan vaihdan kehoja. Siksi minä olen kaikkein vanhin. Vaikka siis olenkin kaikkein vanhin, minun henkeni on uusi. Olen aina tuore. Tämä on minun asemani.