FI/Prabhupada 0094 - Tehtävämme on toistaa Krishnan sanoja
Lecture on BG 1.20 -- London, July 17, 1973
Syntinen elämä ei voi tiedustella tietoa Jumalasta eikä ymmärtää Jumalaa. Olemme useasti toistaneet säkeen
- yeṣāṁ tv anta-gataṁ pāpaṁ
- janānāṁ puṇya-karmaṇām
- te dvandva-moha-nirmuktā
- bhajante māṁ dṛḍha-vratāḥ
- (BG 7.28)
Pāpī:t eli syntiset ihmiset eivät kykene ymmärtämään. He ymmärtävät tai ajattelevat vain, että "Kṛṣṇa on Bhagavān. Siispä minä olen myös Bhagavān. Hänhän on ihan tavallinen mies. Hän on ehkä melko vahva ja historiallisesti hyvin kuuluisa mies, joten Hän on loppujen lopuksi ihan tavallinen ihminen ja minäkin olen. Miksen minäkin siis olisi Jumala?" Tämä on abhaktojen eli ei-bhaktojen ja syntisten ihmisten päätelmä. Teidän tulisi siis heti ymmärtää, että kuka vain julistaakin itsensä Jumalaksi on suurin syntinen ja jos tutkiskelette millaista hänen henkilökohtainen elämänsä on niin näette hänen olevan syntisten numero yksi. Tämä olkoon testinä. Ei kukaan muuten väittäisi, että on Jumala ja esiintyisi tällä tavalla valheellisesti. Ei kukaan. Kukaan hurskas ei tee sillä tavalla. Hän tietää "Mitä olen? Olen tavallinen ihmisolento. Miten minä voisin väittää omaksuvani Jumalan aseman?" Niin väittävistä tuleekin kuuluisia lurjusten keskuudessa.
Aivan kuin Śrīmad-Bhāgavatamissa julistetaan, śva-viḍ-varāhoṣṭra kharaiḥ (SB 2.3.19). Mikä onkaan se säe? Uṣṭra-kharaiḥ, saṁstutaḥ puruṣaḥ paśuḥ. He.... tässä maailmassa näemme monia niin-kutsuttuja suurmiehiä, joita tavallinen kansa kovasti ylistää. Bhāgavata opettaa, että ellei joku ole bhakta eikä koskaan lausu Hare Kṛṣṇa mantraa niin hän voi kyllä olla lurjusten silmissä hyvin suuri mies, mutta ei ole muuta kuin eläin. Eläin. Siispä Śva-viḍ-varāha-uṣṭra-kharaiḥ. "Miten te voitte sanoa sellaisesta suurmiehestä niin. Kutsutte häntä eläimeksi." Tehtävämme saa hyvin vähän kiitosta osakseen. Me sanomme, että jokainen ihminen, joka ei ole bhakta on lurjus. Sanomme näin yleisesti ottaen. Lurjus on hyvin ankara sana, mutta meidän on käytettävä sitä. Heti kun näemme, ettei hän ole Kṛṣṇan bhakta niin hän on lurjus. Miksi niin sanomme? Ei hän ole minun viholliseni, mutta meidän on pakko sanoa niin. Kṛṣṇa on sanonut niin. Jos me olemme todella Kṛṣṇa tietoisia niin tehtävämme on silloin toistaa Kṛṣṇan sanoja. Siinä kaikki.
Mikä on erona Kṛṣṇan edustajan ja sellaisen välillä, joka ei edusta Häntä? Kṛṣṇan edustaja vain toistaa mitä Kṛṣṇa sanoo. Siinä kaikki. Hänestä tulee edustaja. Se ei vaadi kovin paljon pätevyyttä. Toistatte vain vahvalla vakaumuksella. Aivan kuinn Kṛṣṇa sanoo, sarva-dharmān parityajya mām ekaṁ śaraṇaṁ vraja (BG 18.66). Se, joka on hyväksynyt tämän tosiasian, että "Jos antaudun Kṛṣṇalle niin asiani menestyvät" on Kṛṣṇan edustaja. Siinä kaikki. Teidän ei tarvitse olla kovin korkeasti koulutettuja tai pitkälle edistyneitä. Jos vain hyväksytte mitä Kṛṣṇa sanoo... Niinkuin Arjuna sanoi, sarvam etaṁ ṛtam manye yad vadasi keśava: (BG 10.14) "Rakas Kṛṣṇani, Keśava, mitä vain Sinä sanot minä hyväksyn sen tekemättä siihen muutoksia." Sellainen on bhakta, siksi Arjunaa kutsutaan sanoilla bhakto 'si. Tällä tavalla bhakta hoitaa asiat.
Miksi minä ajattelisin Kṛṣṇan tavallinen mies niinkuin minä? Tässä on se ero, joka vallitsee bhaktan ja ei-bhaktan välillä. Bhakta tietää, että "Minä olen merkityksetön, pikkuruinen Kṛṣṇan kipinä. Kṛṣṇa on yksilöllinen henkilö. Myös minä olen yksilöllinen henkilö, mutta kun vertailemme Hänen voimaansa ja minun voimaani niin olen mitä merkityksettömin." Tällaista on Kṛṣṇan ymmärtäminen. Ei se ole vaikeaa. Pitää vain olla vilpitön eikä syntinen, mutta syntinen ihminen ei kykene ymmärtämään Häntä. Syntinen mies sanoo "Voi, Kṛṣṇakin on ihminen. Minä olen samalla tavalla ihminen. Olen myös ihminen. Miksen ole Jumala? Onko Hän yksinkertaisesti Jumala? Ei, kyllä minäkin olen. Sinä olet Jumala, sinä olet Jumala, jokainen Jumala." Aivan kuin Vivekananda sanoi "Miksi etsitte Jumalaa? Ettekö näe lukuisia jumalia maleksimassa kaduilla?" Ymmärrättehän. Tällainen on hänen oivalluksensa Jumalasta. Hänen Jumalan oivalluksensa ja hänestä tuli suurmies "Oi, hän näkee kaikki Jumalina." Tuollainen lurjusmainen typeryys on leviämässä jo ympäri maailmaa. Ihminen ei tunne mikä on Jumala, millainen on Jumalan voima ja mitä Jumalalla tarkoitetaan. Sitten he hyväksyvät jonkun lurjuksen Jumalakseen. Nykyisinkin tapahtuu sellaista. Joku lurjus on tullut. Hän on myös julistanut itsestään Jumalan. Siitä on siis tullut hyvin halpamaista, mutta heillä ei ole sen vertaa aivoja ajatella, että "Väitän olevani Jumala, mutta mitä voimaa minulla muka on?"
Tässä piilee siis mysteeri. Tämä on mysteeri. Tulematta bhaktaksi Jumalan ymmärtämisen mysteeri ei ole mahdollinen. Kṛṣṇa on sanonut Bhagavad-gītā:ssa miten Hänet voidaan tuntea. Bhaktyā mām abhijānāti yāvān yaś cāsmi tattvataḥ (BG 18.55). Vain antaumuksella, yksinkertaisesti siten. Hän olisi voinut sanoa "Ylevällä, korkeimmalla tiedolla" tai "Joogisin menetelmin" tai "Näyttelemällä ja tulemalla oikein suureksi karmī:ksi, työläiseksi voidaan Minut ymmärtää." Ei, Hän ei koskaan sanonut niin, ei ikinä. Karmīt, jñānīt, jooogit ovat siis lurjuksia. He eivät voi ymmärtää Kṛṣṇaa. Kaikki tyynni lurjuksia. Karmīt ovat kolmannen luokan lurjuksia, jñānīt toisen luokan lurjuksia ja joogit ensimmäisen luokan lurjuksia. Siinä kaikki.