FI/Prabhupada 0270 - Jokaisella on luontaisia taipumuksia
Lecture on BG 2.7 -- London, August 7, 1973
Pradyumna: Käännös "Minulle on epäselvää mikä on velvollisuuteni ja surkea heikkous on vienyt minulta mielenrauhan. Tässä tilassa pyydän Sinua selvästi sanomaan mikä on hyväksi minulle. Olen nyt Sinun oppilaasi ja Sinulle antautunut sielu. Ohjaathan minua!"
Prabhupāda: Tämä on hyvin tärkeä Bhagavad-gītān säe. Se on käännekohta elämässä. Kārpaṇya-doṣa. Surkea, doṣa tarkoittaa vikaa. Kun henkilö ei toimi asemansa mukaisesti niin kyseessä on vika. Tämä on se mitä kutsutaan saituruudeksi. Jokaisella onkin tiettyjä luonnollisia taipumuksia, svabhāva. Yasya hi svabhāvasya tasyāso duratikramaḥ. Svabhāva eli luonnolliset taipumukset.
Se on tavallinen esimerkki, joka on annettu, että yasya hi yaḥ svabhāvasya tasyāso duratikramaḥ. Yksi tapa on toinen luonto. Se jolla on, joka on tottunut tai jonka luontoa on, koska sille jokin on ominaista niin sitä on hyvin vaikeaa muuttaa. On annettu esimerkki: śvā yadi kriyate rājā saḥ kiṁ na so uparhanam. Jos teette koirasta kuninkaan niin merkitseekö se, ettei se enää nuole ihmisten kenkiä? Kyllä, koiran luontoon kuuluu nuolla ihmisten kenkiä, joten vaikka te pukisitte koiran kuninkaan asuun ja istuttaisitte valtaistuimelle niin heti kun näkee kengän niin koira hyppää istuimelta ja nuolee sitä. Tätä kutsutaan svabhāvaksi. Kārpaṇya-doṣa. Eläinten elämässä ei siis ole mahdollista muuttaa luontoaan, jonka antaa aineellinen energia, prakṛti. Prakṛteḥ kriyamāṇāni(BG 3.27). Kāraṇaṁ guṇa-saṅgo 'sya, kāraṇaṁ guṇa-sangaḥ asya sad-asad-janma-yoniṣu (BG 13.22). Miksi? Kaikki elävät olennot ovat erottamaton osa Jumalaa. Elävän olennon olennainen ominaisuus on olemukseltaan kuten Jumala. Kysymys on vain suuruudesta. Laatu on sama. Laatu on sama.
Mamaivāṁśo jīva-bhūtaḥ (BG 15.7). Esimerkki samasta asiasta. Jos otatte tipan merivettä niin sen laatu ja kemiallinen koostumus on sama, mutta määrä on eri. Se on pisara ja meri on valtavan laaja. Samalla tavoin olemme mekin täsmälleen samaa laatua kuin Kṛṣṇa. Me voimme opiskella. Miksi ihmiset sanovat, että Jumala olisi persoonaton? Jos minä olen samaa laatua niin Jumalakin on myös henkilö. Miten Hän voisikaan olla persoonaton? Jos me olemme laadullisesti sama niin miksi minun tuntiessani yksilöllisyyteni tulisi Jumalalta kieltää yksilöllisyys? Tämä on taas näitä hullutuksia. Persoonattomuuslurjukset eivät kykene ymmärtämään mikä on Jumalan luonto. Sanotaanhan Raamatussakin. "Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi." Te voitte opiskella Jumalan laatua opiskelemalla omaa laatuanne tai kenen tahansa laatua. Erona on vain määrän erilaisuus.
Minulla on jotain tiettyä laatua, jokin tuottava ominaisuus. Mekin voimme tuottaa. Jokainen yksilöllinen sielu tuottaa jotain, mutta hänen tuottamistaan ei voida verrata Jumalan tuottavuuteen. Siinä on ero. Me tuotamme yhden lentävän kojeen. Me olemme siitä kovin ylpeitä. "Olemme nyt keksineet sputnikin. Se menee kuu-planeetalle." Mutta se ei ole täydellistä. Se palaa takaisin. Kun taas Jumala on valmistanut monia lentäviä planeettoja, miljoonittain ja triljoonittain hyvin, hyvin raskaita planeettoja. Ihan niin kuin tämäkin planeetta kantaa mukanaan monia suuria, suuria vuoria, meriä ja silti se lentää. Se leijuu ilmassa aivan kuten pala villaa. Tällainen on Jumalan mahti. Gām āviśya (BG 15.13). Te tulette löytämään tämän Bhagavad-gītāsta: ahaṁ dhārayāmy ojasā. Kuka ylläpitää näitä suuria, suuria planeettoja? Me selitämme painovoiman ja śāstrasta me löydämme selityksen, että Saṅkarṣaṇa on se, joka kantaa.