FI/Prabhupada 0073 - Vaikuntha merkitsee vapautta kärsimyksistä
Lecture on BG 10.2-3 -- New York, January 1, 1967
Ei ole niin, että teidän olisi tehtävä tämä tässä seurassa. Voitte oppia tämän taidon ja voitte harjoittaa sitä kotonanne. Voitte valmistella hyviä mukavasti kotonanne valmistettuja ruokia ja uhrata ne Kṛṣṇalle. Ei se ole kovin vaikeaa. Me valmistamme ruokaa päivittäin ja uhraamme sen Kṛṣṇalle ja lausumme mantraa
- namo brahmaṇya-devāya
- go-brāhmaṇa-hitāya ca
- jagad-dhitāya kṛṣṇāya
- govindāya namo namaḥ
Siinä kaikki. Ei se ole kovin hankalaa. Kuka vain osaa valmistaa ruoan ja uhrata Kṛṣṇalle, sen jälkeen maistaa itsekin ja istuutua perheenjäsenten tai ystävien kanssa laulamaan Kṛṣṇan kuvan edessä
- Hare Kṛṣṇa Hare Kṛṣṇa Kṛṣṇa Kṛṣṇa Hare Hare
- Hare Rāma Hare Rāma Rāma Rāma Hare Hare
eläen puhdasta elämää. Kokeilkaa itse mitä siitä seuraa. Jos jokaisessa kodissa jokainen henkilö ottaa periaatteekseen Kṛṣṇan ymmärtämisen niin siitä tulee... Koko maailmasta tulee Vaikuṇṭha. Vaikuṇṭha merkitsee paikkaa, jossa ei ole kärsimystä. Vaikuṇṭha. Vai tarkoittaa vailla ja kuṇṭha tarkoittaa kärsimystä. Tämä maailma on täynnä kärsimystä. Sadā samudvigna-dhiyām asad-grahāt (SB 7.5.5), koska me olemme ottaneet vastaan tämän aineellisen väliaikaisen olemassaolon niin kärsimys kampittaa meitä joka käänteessä. Aivan päinvastoin on tilanne henkisessä maailmassa, jossa planeettoja kutsutaan nimellä Vaikuṇṭha. Vaikuṇṭha tarkoittaa, ettei siellä ole kärsimystä. Me tahdomme olla ilman kärsimyksiä. Jokainen koettaa vapauttaa itsensä kärsimyksistä, muttei tiedä miten tästä kärsimyksestä voisi päästä eroon. Humaltumiseen turvautuminen ei ole oikea menetelmä vapauttaa itseään kärsimyksistä. Se on huume. Unohdus. Jonain päivänä voimme unohtaa kaiken, mutta kun me sitten taas tulemme tajuihimme niin samat kärsimykset ja hankaluudet ovat taas siellä. Humaltuminen ei siis auta teitä. Mikäli tahdotte vapautua kärsimyksistä ja todellisuudessa elää ikuista autuuden ja tiedon täyttämää elämää niin tämä on siihen oikea menetelmä. Tällainen on oikea menetelmä. Teidän on ymmärrettävä Kṛṣṇa. Tässä todetaan selvästi, että na me viduḥ sura-gaṇāḥ (BG 10.2). Ei kukaan ymmärrä, mutta on olemassa tapa. Sevonmukhe hi jihvādau svayam eva sphuraty adaḥ (Brs. 1.2.234). Tämä on oikea menetelmä. Śrīmad-Bhāgavatamissa kuvaillaan tätä menetelmää eri tavoin muutamassa kohden. Yhdessä paikassa kerrotaan esimerkiksi, että
- jñāne prayāsam udapāsya namanta eva
- jīvanti san-mukharitāṁ bhavadīya-vārtām
- sthāne sthitāḥ śruti-gatāṁ tanu-vāṅ-manobhir
- ye prāyaśo 'jita jito 'py asi tais tri-lokyām
- (SB 10.14.3)
Se on hieno säe. Siinä sanotaan ajita, jota kukaan ei tunne. Jumalan toinen nimi on Ajita. Ajita tarkoittaa, ettei kukaan voi voittaa Häntä. Kukaan ei voi lähestyä Häntä, siksi Hänen nimensä on Ajita. Siispä Ajita valloitetaan. Ajita jito 'py asi, vaikka Herra ei ole tunnettavissa eikä Herra ei ole valloitettavissa niin silti Hänet valloitetaan. Miten? Sthāne sthitāḥ.