FI/Prabhupada 0013 - Kaksikymmentäneljä tuntia toimintaa
Lecture on BG 2.49-51 -- New York, April 5, 1966
Yogaḥ karmasu kauśalam. Kauśalam merkitsee erityistä taitoa. Otetaan esimerkiksi kaksi miestä jotka tekevät töitä. Toinen mies on hyvin taitava; toinen ei ole yhtä taitava. Koneidenkin kanssa asia on näin. Koneessa on jotain vikaa. Mies joka ei ole kovin taitava, yrittää päivät ja yöt, yrittäen korjata sitä, mutta ekspertti tulee ja näkee heti missä on vika, ja hän yhdistää yhden johdon sinne ja toisen tänne, ja laite käynnistyy. Hrzum, hrzum, hrzum, hrzum, hrzum, hrzum. Ymmärrättekö? Aivan kuten me joskus havaitsemme tässä meidän nauhurissamme olevan vikaa, niin Hra. Carl tai joku tulee ja korjaa asian. Niinpä kaikkeen tarvitaan jotakin erityistietoa.
Siispä karma, karma merkitsee toimintaa. Meidän on toimittava. Tämä keho ja sielu eivät voi jatkaa ilman meidän toimintaamme. On aivan erityinen harhakäsitys, että sellaiselle joka... että henkisen oivalluksen vuoksi ei tarvitse tehdä työtä. Ei, hänen on nähtävä enemmän vaivaa. Henkilöiden, jotka eivät tavoittele henkistä oivallusta, he saattavat tehdä töitä vain kahdeksan tuntia päivässä, mutta niiden, jotka tavoittelevat henkistä oivallusta, voi, heidän on työskenneltävä päämääränsä saavuttamiseksi kaksikymmentäneljä tuntia, kaksikymmentäneljä tuntia. Siinä ero. Ja se ero on... Tulette huomaamaan, että aineellisella tasolla, elämän ruumiillisessa käsityksessä, tunnette itsenne väsyneiksi vaikka ette työskentelisi kuin kahdeksan tuntia päivässä. Mutta henkinen päämäärä, jos työskentelette enemmän kuin kaksikymmentäneljä tuntia - ikävä kyllä, teillä ei ole kuin kaksikymmentäneljä tuntia käytettävissänne - ette sittenkään tunne oloanne väsyneeksi. Minä sanon teille, että tämä on minun käytännön kokemukseni. Tämä on käytännön kokemukseni. Ja minä olen täällä, työskennellen jatkuvasti, lukien tai kirjoittaen jotakin, aina minä luen tai kirjoitan jotakin, kaksikymmentäneljä tuntia. Kun minun on nälkä, silloin yksinkertaisesti syön vähän ruokaa. Ja kun minua nukuttaa, silloin yksinkertaisesti menen vuoteeseen. Muulloin en milloinkaan tunne itseäni väsyneeksi. Voitte kysyä Hra. Paulilta toiminko näin.
Niinpä minä, minä nautin tästä toiminnasta. En tunne itseäni väsyneeksi. Samalla tavoin, kun henkilöllä on tuo henkinen aistimus, hän ei tunne... Pikemminkin, hän tuntee, hän tuntee vastenmielisyyttä nukkumaan menemistä kohtaan, nukkumaan menemisen vuoksi, "Voi, uni on tullut vain häiritsemään." Ymmärrättekö? Hän tahtoo vähentää nukkumiseen käyttämäänsä aikaa. Sitten... niin kuin me rukoilemme, vande rūpa-sanātanau raghu-yugau śrī-jīva-gopālakau. Nämä kuusi Gosvāmīa, Herra Caitanya antoi heille tehtäväksi keskustella tästä tieteestä. He ovat kirjoittaneet siitä valtavan laajan kirjallisuuden. Käsitättekö? Joten yllätytte kuullessanne, että he nukkuivat vain puolitoista tuntia vuorokaudessa, ei sen enempää. Joskus he jättivät senkin unen väliin.