FI/Prabhupada 0013 - Kaksikymmentäneljä tuntia toimintaa
Lecture on BG 2.49-51 -- New York, April 5, 1966
Yogaḥ karmasu kauśalam. Kauśalam merkitsee erityistä taitoa. Otetaan esimerkiksi kaksi miestä, jotka tekevät töitä. Toinen mies on hyvin taitava, toinen ei ole yhtä taitava. Koneidenkin kanssa asia on näin. Koneessa on jotain vikaa. Mies, joka ei ole kovin taitava yrittää päivät ja yöt kuinka saisi sen korjattua, mutta ekspertti tulee ja näkee heti missä on vika ja hän yhdistää yhden johdon sinne ja toisen tänne ja laite käynnistyy. Hrzum, hrzum, hrzum, hrzum, hrzum, hrzum. Ymmärrättekö? Aivan kuten me joskus havaitsemme tässä meidän nauhurissamme olevan vikaa niin herra Carl tai joku tulee ja korjaa asian. Niinpä kaikkeen tarvitaan jotain erityistietoa. Karma merkitsee siis toimintaa. Meidän on toimittava. Tämä keho ja sielu eivät voi jatkaa ilman meidän toimintaamme. On aivan erityinen harhakäsitys, että sellaiselle, joka... että henkisen oivalluksen vuoksi ei tarvitse tehdä työtä. Ei, hänen on nähtävä enemmän vaivaa. Henkilöt, jotka eivät tavoittele henkistä oivallusta saattavat olla sitoutuneita työhönsä vain kahdeksan tuntia päivässä, mutta henkistä oivallusta tavoittelevien henkilöiden on työskenneltävä päämääränsä saavuttamiseksi kaksikymmentäneljä tuntia, kaksikymmentäneljä tuntia. Siinä ero ja se ero on...
Tulette huomaamaan, että aineellisella tasolla elämän ruumiillisessa käsityksessä tunnette itsenne väsyneiksi, vaikka ette työskentelisi kuin kahdeksan tuntia päivässä. Mikäli työskentelette henkistä päämäärää tavoitellessanne enemmän kuin kaksikymmentäneljä tuntia... Ikävä kyllä, teillä ei ole kuin kaksikymmentäneljä tuntia käytettävissänne ettekä silti tule tuntemaan oloanne väsyneiksi. Minä sanon teille, että tämä on minun käytännön kokemukseni. Tämä on käytännön kokemukseni ja minä työskentelen täällä jatkuvasti lukien tai kirjoittaen jotakin. Aina minä luen tai kirjoitan jotakin kaksikymmentäneljä tuntia. Kun minun on nälkä niin yksinkertaisesti syön vähän ruokaa ja kun minua nukuttaa niin yksinkertaisesti menen vuoteeseen. Muulloin en milloinkaan tunne itseäni väsyneeksi. Voitte kysyä herra Paulilta toiminko näin. Minä siis nautin tästä toiminnasta. En tunne itseäni väsyneeksi.
Samalla tavalla kun henkilöllä tulee olemaan tuo henkinen aistimus niin hän ei tule tuntemaan... Pikemminkin hän tulee tuntemaan vastenmielisyyttä nukkumista kohtaan nukkumaan menemisen vuoksi "Voi, uni on tullut vain häiritsemään." Ymmärrättekö? Hän tahtoo vähentää nukkumiseen käyttämäänsä aikaa. Sitten... niin kuin me rukoilemme, vande rūpa-sanātanau raghu-yugau śrī-jīva-gopālakau. Herra Caitanya antoi kuudelle Goswamille tehtäväksi keskustella tästä tieteestä. He ovat kirjoittaneet siitä valtavan laajan kirjallisuuden. Käsitättekö? Joten yllätytte kuullessanne, että he nukkuivat vain puolitoista tuntia vuorokaudessa, ei sen enempää. Joskus he jättivät senkin unen väliin.