FI/Prabhupada 0074 - Miksi haluaisitte syödä eläimiä
Lecture on BG 4.21 -- Bombay, April 10, 1974
Kaikki kuvaillaan Bhagavad-gītāssa. Bhagavad-gītā ei sano, että "Elätte hengittämällä ilmaa." Ei. Bhagavad-gītā sanoo, annād bhavanti bhūtāni (BG 3.14). Anna. Anna tarkoittaa jyviä. Ruokaa, jyviä on tarpeeksi. Annād bhavanti bhūtāni. Bhagavad-gītā ei milloinkaan sano, että "ette tarvi syödäksenne. Hengitätte vain ilmaa ja harjoitatte joogaa." Ei. Mutta me emme voi syödä enempää, emmekä vähempää. Sitä suositellaan. Yuktāhāra-vihārasya. Meidän ei tule syödä enempää eikä vähempää.
Ja nirāśīḥ. Nirāśīḥ merkitsee ylenpalttisuutta haluamatonta. No mehän tahdomme kaikenlaista aistinautiskelua aina enemmän ja enemmän. Sellaista ei kuitenkaan kaivata. Sillä jos tahdotte täydellistyä....Tätä sanotaan tapasyaksi. Teillä on halu, mutta ette saisi haluta turhaan asioita. Jokaisella on oikeus syödä, jopa eläimillä. Kaikilla on oikeus syödä. Mutta koska himoitsemme yhä enemmän, emme anna eläinten elää kuten niiden kuuluu; vaan yritämmekin syödä eläimet. Ei sellainen ole tarpeen. Sitä kutsutaan sanalla nirāśīḥ. Miksi teidän pitäisi syödä eläimiä? Se on sivistymätönsä elämää. Jos jossain ei ole ruokaa, jotkut alkuperäiskansat, he saavat syödä eläimiä, koska he eivät osaa kasvattaa ruokaa. Mutta ihmisyhteiskunnan sivistyessä, hän alkaa osata kasvattaa oikein hyviä ruokia, hän voi hoitaa lehmiä, sen sijaan että söisi niitä. Hän saa niiltä maitoa, riittävästi maitoa. Voimme valmistaa monia eri lajeja maidosta ja viljasta. Meille ei ole hyväksi siis himoita ylen määrin lisää.
Sitten tässä sanotaan, kurvan nāpnoti kilbiṣam. Kilbiṣam tarkoittaa syntisestä elämästä seuraavaa toiminnan tulosta. Kilbiṣam. Jos emme himoitse enemmän kuin meille on tarpeen, me emme syyllisty, emme ole mukana syntisessä elämässä, kurvan api, vaikka toimisimmekin. Kun te toimitte, tietoisena tai tietämättänne te teette aina jotakin mikä ei ole hurskasta, syntistä, mutta jos tahdotte elää vain oikein, niin kurvan nāpnoti kilbiṣam. Elämässämme ei pitäisi olla syntisiä seuraamuksia. Muuten meidän pitää kärsiä. Mutta he eivät usko, vaikka näettevät kaikenlaisia hirvittäviä elämiä. Mistä he tulevatkaan, jostakin 8,400,000 elämänlajin joukosta? On kovin monia elämiä jotka ovat hirveissä olosuhteissa. Tietenkään eläin, tai joku elävä olio, ei tiedä, mutta ihmisolentojen, meidän tulisi tietää miksi olemme hirmuisessa elämäntilassamme. Se on māyān illuusiota. Vaikka olisitte, aivan kuin.... kuin sika elää hyvin likaisissa oloissa, syöden ulostetta, kuvittelee se silti olevansa hyvin mielissään, ja siis lihoaa. Kun olette iloisia, "Olen hyvin iloinen," lihoatte. Niin huomaatte nämä siat, miten lihavia ne ovat, mutta mitä ne syövät? Ne syövät ulosteita ja elävät saastaisissa paikoissa. Mutta silti ne kuvittelevat, "Me olemme hyvin onnekkaita." Sellaista on siis māyān illuusio. Kuka vain elääkin kammottavissa olosuhteissa, māyān, harhan ansiosta, luulee olevansa aivan kunnossa, että hän elää hyvin täydellistä elämää. Mutta henkilö, joka on korkeammassa elämäntilassa, näkee että tämä henkilö elää hyvin kaameassa olotilassa. Joten tämä harhakäsitys on olemassa, mutta tiedon, hyvän seuran, ja śāstran ohjeen ansiosta, gurun opetusten ansiosta, pyhien henkilöiden neuvoilla, ihmisen tulisi ymmärtää mikä on elämän arvo ja elää sen mukaisesti.
Joten Kṛṣṇa neuvoo näin, että nirāśīḥ, ei tulisi haluta tarpeettomasti, enemmän kuin tarvitsee elääkseen. Tätä kutsutaan nirāśīḥ. Nirāśīḥ. Toinen merkitys on, ettei hän ole kovin kiinnostunut aineellisesta nautinnosta. Ja se on mahdollista kun ihminen on täydellinen tiedossaan, että "Minä en ole tämä keho. Olen henkisielu. Minun tarpeeni on miten edistyä hengellisessä tiedossa." Sitten hänestä voi tulla nirāśīḥ. Nämä ovat perusasioita tapasyaan, kieltäymykseen, itsekuriin. Ihmiset ovat nykyään jo unohtaneet. He eivät tiedä mitä kieltäymysharjoitukset ovat. Mutta ihmiselämä on tarkoitettu sellaiseen päämäärään. Tapo divyaṁ putrakā yena śuddhyet sattvaṁ yena brahma-saukhyam anantam (SB 5.5.1). Nämä ovat śāstran ohjeita.
Ihmiselämä on tarkoitettu tapasyaan. Ja tapasya... Siispä Veedisessä elämäntavassa elämän alussa on tapasya, brahmacārī, brahmacārī. Opiskelija lähetetään gurukulaan harjoittamaan brahmacaryaa. Tämä on tapasyaa, se ei ole mukavaa elämää. He makaavat lattialla, mennen ovelta ovelle rukoillen almuja gurulleen. Mutta he eivät ole väsyneitä. Koska he ovat lapsia, ja jos heitä kasvatetaan näissä kieltäymysharjoituksissa, he tulevat harjoittelemaan. He kutsuvat kaikkia naisia, "Äiti." "Äiti, anna minulle hiukan almuja." Ja he palaavat gurun paikkaan. Kaikki kuuluu gurulle. Tämä on brahmacārīn elämää. Tätä on tapasya. Tapo divyam (SB 5.5.1). Sellaista on Veedinen sivistys, että lapset tulisi heti aivan alusta kouluttaa tapasyassa, brahmacaryassa. Selibaatissa. Brahmacārī ei saa tavata yhtäkään nuorta naista. Jos gurunkin vaimo olisi nuori, ei hän saisi mennä tapaamaan tätä gurun vaimoa. Nämä ovat rajoituksia. Missä brahmacaryaa on nykyisin? Ei brahmacārīa. Tämä on Kali-yuga. Ei tapasyaa.