FI/Prabhupada 0102 - Mielen nopeus
Lecture on SB 5.5.1-8 -- Stockholm, September 8, 1973
Teillä on nyt lentokone. Sepä mukavaa. Mutta te ette tavoita sillä edes aineellisia planeettoja. Joten jos te tahdotte mennä henkiselle planeetalle, teidän pitää tehdä lentokone joka liikkuu mielen nopeudella. Tai ilman nopeudella. Fyysikot tietävät mikä on ilman nopeus, valon nopeus. Tätä nopeampi on mielen nopeus. Fyysikot tietävät miten nopeita ovat ilma ja valo. Mieli on vieläkin nopeampi.
Te olette itse voineet kokea tämän. Nyt te istutte täällä. Voitte välittömästi, heti, mennä Amerikkaan, USA:han, Intiaan, aivan välittömästi. Voitte mennä kotiinne. Kykenette näkemään asioita— mielessänne, tietenkin; sellainen on mielen nopeus. Joten Brahma-saṁhitā sanoo että vaikka voisitte valmistaa yhden lentokoneen jolla on mielen nopeus, jolla on ilman nopeus — panthās tu koṭi-śata-vatsara-sampragamyaḥ— ja sillä nopeudella voisitte matkustaa monia miljoonia vuosia, ette siltikään löytäisi Goloka Vṛndāvanaan. Ette siis silti löytäisi sinne.
Panthās tu koṭi-śata-vatsara-sampragamyo vāyor athāpi manaso muni-puṅgavānām (Bs. 5.34). Ei ole kyse siitä, etteivät aiemmat ācāryas ja muut olisi tietäneet mikä lentokone on, mitä tarkoittaa nopeus, tai miten kuljetaan. Älkää ajatelko typerästi, että he olisivat keksineet asioita. Se ei ole mitään, ei kolmannen, ei edes neljännen, kymmenennenkään luokan viisautta. Ennen oli olemassa kovin hienoja lentokoneita. Nyt on sitten esitetty ajatus että voitte valmistaa lentokoneen joka voi kulkea mielen nopeudella. Tässä vielä ehdotus — tehkää se. Te pystytte valmistamaan lentokoneen joka voi kulkea ilman nopeutta.
Ajatellaan, että jos voimme tehdä lentokoneen joka kulkee valon nopeudella, kestää silti tuhansia vuosia tavoittaa korkein planeetta. He ajattelevat, että se on mahdollista. Mutta siinä määrin kuin me ymmärrämme, miten ne, jotka touhuavat niiden ruuvien ja muttereiden parissa, voisivatkaan tylsillä ihmisaivoilla valmistaa sellaisia laitteita? Ei se ole mahdollista. Se tarvitsee erilaiset aivot. Joogit pystyvät matkustamaan sinne, joogit kykenevät menemään. Niin kuin Durvāsā Muni. Hän meni Vaikuṇṭha-lokalle, ja hän näki henkilökohtaisesti Herra Viṣṇun Vaikuṇṭha-lokassa pyytääkseen armoa koska Hänen kiekkonsa jahtasi häntä surmatakseen hänet. Hän oli loukannut vaisnavaa. Se onkin jo toinen tarina.
Niinpä tällä tavoin ihmiselämä on itse asiassa tarkoitettu siihen tarkoitukseen, siis ymmärtämään Jumala ja Hänen eri mahtinsa sekä elvyttämään meidän vanhan suhteemme Hänen kanssaan. Se on kaikkein tärkein pääasia. Mutta valitettavasti, he ovat töissä tehtaissa, muissa töissä, työskennelläkseen kuin koirat tai siat, ja heidän kaikki energiansa menee hukkaan. Eikä vain hukkaan, vaan heidän luonteensakin menee, koska kun he työskentelevät niin lujasti, niin työskenneltyään heidän pitää juopotella itsensä humalaan. Sitten juomisen jälkeen heidän on syötävä lihaa. Tämän yhdistelmän jälkeen he haluavat seksiä. Niinpä tällä tavoin he pysyvät pimeydessä.
Ja täällä, näissä Ṛṣabhadevan säkeissä, hän lausuu varoituksen. Hän varoittaa. Hän puhuu pojilleen, mutta me voimme ottaa opiksemme. Hän sanoo siis: nāyaṁ deho deha-bhājāṁ nṛloke kaṣṭān kāmān arhate viḍ-bhujāṁ ye (SB 5.5.1). Kāmān merkitsee elämän tarpeita. Voitte täyttää elämän perusedellytykset hyvin helposti. Peltoa viljelemällä saatte viljaa. Ja jos teillä on lehmä, saatte maitoa. Siinä kaikki. Se on riittävästi. Mutta johtajat tekevät suunnitelmia, että jos ihmiset ovat tyytyväisiä maanviljelykseen, siihen että heillä on vähän jyviä ja maitoa, kuka sitten tekisi töitä heidän tehtaissaan? Siksi he verottavat niin ettette voi elää edes yksinkertaisesti. Tämä on asemanne. Vaikka haluaisitte, nykyjohtajat eivät salli teidän elävän yksinkertaisesti. He pakottavat teidät työskentelemään kuin koirat ja siat ja aasit. Tällainen on tilanne.