FI/Prabhupada 0238 - Jumala on hyvä, kaikki-hyvä
Lecture on BG 2.3 -- London, August 4, 1973
Siispä ataḥ śrī-kṛṣṇa-nāmādi na bhaved grāhyam indriyaiḥ (CC Madhya 17.136). Tämä Kṛṣṇan käytös, miten tavalliset ihmiset sen voisivat ymmärtää? Koska heillä on tavalliset aistinsa, siksi he virheitä. Miksi Kṛṣṇa? Jopa Kṛṣṇan bhakta, Vaiṣṇava. Niin myös todetaan. Vaiṣṇavera kriyā mūdra vijñeha nā bujhaya (CC Madhya 17.136). Edes Vaiṣṇava ācārya, mitä hän tekee, edes kaikkein taitavin älykäs mies ei ymmärrä miksi hän tekee näin. Siksi meidän ei tulisi yrittää matkia ylempiä auktoriteetteja, vaan seurata korkeampien auktoriteettien ohjeita, käskyjä. Se ei ole mahdollista. Kṛṣṇa innostaa Arjunaa taistelemaan. Se ei tarkoita silti, että me voisimme tehdä niin, yllyttää toisia, ei. Se olisi epämoraalista. Kṛṣṇalle se ei ole epämoraalista. Mitä ikinä Hän tekeekään... Jumala on hyvä, Hän on kaikki-hyvä. Meidän tulisi hyväksyä se. Mitä vain Hän tekeekin, se on kokonaan hyvää. Tämä on toinen puoli. Ja mitä vain minä teenkin ilman auktoriteettien määräyksiä, se on kaikki huonoa. Ei Hän kaipaa neuvoja keneltään muulta. Īśvaraḥ paramaḥ kṛṣṇaḥ (Bs. 5.1). Hän on korkein hallitsija. Ei Hän tarvitse kenenkään ohjausta. Mitä tahansa Hän tekeekin, se on täydellistä. Tämä on Kṛṣṇan ymmärrystä. Ja ei ole niin, että minun pitää opiskella Kṛṣṇaa omalla tavallani. Kṛṣṇa ei ole teidän tutkiskelullenne tai kokeiluillenne alamainen. Hän on kaiken yläpuolella. Hän on yliaistillinen. Siksi he, joilla ei ole yliaistillista näkemystä, väärinymmärtävät Kṛṣṇan. Tässä hän houkuttelee suoraan,
- klaibyaṁ ma sma gamaḥ pārtha
- naitat tvayy upapadyate
- kśūdraṁ hṛdaya-daurbalyaṁ
- taktvottiṣṭha parantapa
- (BG 2.3)
Parantapa on, tämä sana, juuri tämä sana, sitä käytetään siten, että "Sinä olet kṣatriya, sinä olet kuningas. Sinun tehtäväsi on kurittaa roistomaisia vallantavoittelijoita. Se on sinun tehtäväsi. Et sinä voi antaa rikolliselle vallananastajalle anteeksi." Ennen kuninkaat olivat kovin... Kuninkaalla itsellään oli tapana olla tuomarina. Rikollinen tuotiin kuninkaan eteen, ja jos kuningas piti sitä viisaana päätöksenä, hän otti oman miekkansa ja katkaisi roiston pään poikki välittömästi. Se oli kuninkaan velvollisuus. Ei montaakaan, noin yksi vuosisata sitten Kashmirissa, kuningas, heti kun varas saatiin kiinni, hänet tuotiin kuninkaan eteen, ja jos todistettiin hänen olevan varas, että hän oli varastanut, heti kuningas katkaisi hänen kätensä henkilökohtaisesti, katkaisi ne irti. Jopa vain vuosisata sitten. Joten kaikkia muita varkaita varoitettiin, "Tämä on teidän rangaistuksenne." Joten siellä ei varasteltu. Ei ollut rötöksiä Kashmirissa, ei ryöväreitä. Jos joku pudotti vahingossa jotain kadulle,, siihen se jäi. Kukaan ei koskenut siihen Määräys, kuninkaan määräys, kuului, että "Jos jotakin on kadulla vailla omistajaa, kukaan ei saa koskea siihen. Se joka sen jätti, tulee; hän ottaa sen takaisin. Ette saa ottaa." Jopa sata vuotta sitten. Joten tätä kuolemanrangaistusta tarvitaan. Nykyisin annetaan anteeksi eikä kuolemanrangaistusta suvaita. Murhaajia ei hirtetä. Tämä on virhe, pelkkää lurjusmaisuutta. Murhaaja pitää surmata. Ei armoa. Miksi ihmisten tappajat? Myös eläintenkin tappajat pitäisi heti hirttää. Sitä merkitsee kuningaskunta. Kuninkaan tulisi olla niin ankara.