FI/Prabhupada 0238 - Jumala on hyvä, kaikki-hyvä
Lecture on BG 2.3 -- London, August 4, 1973
Siispä ataḥ śrī-kṛṣṇa-nāmādi na bhaved grāhyam indriyaiḥ (CC Madhya 17.136). Miten tavalliset ihmiset voisivat ymmärtää Kṛṣṇan käytöstä? Koska heillä on tavalliset aistinsa, siksi he tekevät virheitä. Miksi Kṛṣṇa? Jopa Kṛṣṇan bhakta, vaiṣṇava. Tämä todetaan myös näin: vaiṣṇavera kriyā mūdra vijñeha nā bujhaya (CC Madhya 17.136). Edes Vaiṣṇava ācārya, mitä hän sitten tekeekin tai edes kaikkein taitavin älykäs mies ei ymmärrä miksi hän tekee näin. Siitä syystä meidän ei tulisi yrittää matkia ylempiä auktoriteetteja vaan seurata korkeampien auktoriteettien ohjeita, käskyjä. Se ei ole mahdollista. Kṛṣṇa innostaa Arjunaa taistelemaan. Se ei tarkoita, että me voisimme yllyttää toisia, ei. Se olisi epämoraalista. Kṛṣṇalle se ei ole epämoraalista. Mitä ikinä Hän tekeekin niin Jumala on hyvä. Hän on kaikki-hyvä. Meidän tulisi hyväksyä se. Mitä vain Hän tekeekin niin se on kokonaan hyvää. Tämä on toinen puoli ja mitä vain minä teenkin ilman auktoriteettien määräyksiä niin se on kaikki huonoa. Hän ei kaipaa neuvoja keneltään muulta. Īśvaraḥ paramaḥ kṛṣṇaḥ (Bs. 5.1). Hän on korkein hallitsija. Hän ei tarvitse kenenkään ohjausta. Mitä tahansa Hän tekeekin niin se on täydellistä. Tämä on Kṛṣṇan ymmärrystä ja ei ole niin, että minun pitää opiskella Kṛṣṇaa omalla tavallani. Kṛṣṇa ei ole teidän tutkiskelullenne tai kokeiluillenne alamainen. Hän on kaiken yläpuolella. Hän on yliaistillinen. Siitä syystä he, joilla ei ole yliaistillista näkemystä väärinymmärtävät Kṛṣṇan. Tässä hän houkuttelee suoraan
- klaibyaṁ ma sma gamaḥ pārtha
- naitat tvayy upapadyate
- kśūdraṁ hṛdaya-daurbalyaṁ
- taktvottiṣṭha parantapa
- (BG 2.3)
Parantapa sanaa, juuri tätä sanaa käytetään siten, että "Sinä olet kṣatriya, sinä olet kuningas. Sinun tehtäväsi on kurittaa roistomaisia vallantavoittelijoita. Se on sinun tehtäväsi. Sinä et voi antaa rikolliselle vallananastajalle anteeksi." Ennen kuninkaat olivat kovin... Kuninkaalla itsellään oli tapana olla tuomarina. Rikollinen tuotiin kuninkaan eteen ja jos kuningas piti sitä viisaana päätöksenä niin hän otti oman miekkansa ja katkaisi roiston pään poikki välittömästi. Se oli kuninkaan velvollisuus. Ei kauaakaan vaan noin yksi vuosisata sitten Kashmirissa heti kun varas saatiin kiinni niin hänet tuotiin kuninkaan eteen ja jos todistettiin hänen olevan varas ja että hän oli varastanut niin heti kuningas katkaisi hänen kätensä henkilökohtaisesti. Jopa vain vuosisata sitten. Kaikkia muita varkaita varoitettiin "Tämä on teidän rangaistuksenne." Siellä ei siis varasteltu. Ei ollut rötöksiä Kashmirissa, ei ryöväreitä. Jos joku pudotti vahingossa jotain kadulle niin siihen se jäi. Kukaan ei koskenut siihen. Kuninkaan määräys kuului, että "Jos jotain on kadulla vailla omistajaa niin kukaan ei saa koskea siihen. Se, joka sen jätti tulee. Hän ottaa sen takaisin. Ette saa ottaa sitä." Jopa sata vuotta sitten. Tällaista kuolemanrangaistusta siis tarvitaan. Nykyisin annetaan anteeksi eikä kuolemanrangaistusta suvaita. Murhaajia ei hirtetä. Tämä on virhe, pelkkää lurjusmaisuutta. Murhaaja pitää surmata. Ei armoa. Miksi ihmisten tappajat? Myös eläintenkin tappajat pitäisi välittömästi hirttää. Sitä tarkoittaa kuningaskunta. Kuninkaan tulisi olla ankara.