FI/Prabhupada 0053 - Ensimmäinen asia on kuuleminen
Lecture on SB 2.1.5 -- Delhi, November 8, 1973
Me olemme myös prakṛtia. Me olemme myös Jumalan energiaa ja koska yritämme hyödyntää aineellisia resursseja niin aineellisilla asioillakin on siksi arvoa. Muuten sillä ei ole yhtään arvoa, nolla, mutta meidän tehtävämme... Tässä todetaankin, että koska olemme nyt kietoutuneita tähän aineeseen niin aine ei ole meidän asiamme. Meidän ainoa asiamme on pyrkiä irti aineesta. Se on meidän todellinen asiamme. Jos tahdot sen asiaksesi niin tässä on siihen ohje. Mikä se on? Śrotavyaḥ kīrtitavyaś ca. Ellette kuule niin kuinka voitte ymmärtää asemanne? Kun ymmärrätte Jumalaa, Kṛṣṇaa ja ymmärrätte olevanne osa Jumalaa tai Kṛṣṇaa niin voitte ymmärtää asemanne "Oi, me olemme osa Jumalaa." Kṛṣṇa on korkein henkilö, ṣaḍ-aiśvarya-pūrṇam eli täynnä kaikkia mahteja. Aivan kuin hullu poika, joka maleksii kadulla ja ymmärtää toimivilla aivoillaan, että "Isäni on niin rikas, niin vahva, joten miksi minä maleksin täällä kadulla kuin kaheli? Minulla ei ole ruokaa, ei suojaa. Minä kuljeskelen ovelta ovelle kerjäten" ja hän ymmärtää. Sitä kutsutaan brahma-bhūta (BG 18.54) vaiheeksi. "Oi, minä en ole tätä ainetta. Olen henkisielu, Jumalan olennainen hiukkanen. Oi." Sitä tarkoittaa tietoisuus.
Tätä tietoisuutta me koetamme herätellä. Tämä on parasta hyväntekeväisyyttä ihmisille. Herättää heidän kadonnut tietoisuutensa. Ihminen kuvittelee typerästi, että "Minä olen aineellinen tuote ja minun on säädeltävä asioitani täällä aineellisessa maailmassa." Tätä on se typeryys. Itse asiassa todellinen älykkyys on Brahma-bhūta, ahaṁ brahmāsmi. Ahaṁ brahmāsmi "Olen osanen Jumalaa. Jumala on ylin brahman. Minä olen sitä, oleellinen osanen..." Aivan kuin osanen kultaa, kultakaivosta voi olla aivan pieni korvakoru, mutta sekin on silti kultaa. Samalla tavalla pieni hiukkanen merivettä on myös samaa ainesta, suolaista. Samalla tavalla mekin Jumalan osasina omaamme samoja ominaisuuksia. Laadullisesti olemme yhtä. Miksi kaipaamme rakkautta? Koska on olemassa rakkaus Kṛṣṇaan. Me palvomme täällä Rādhā-Kṛṣṇaa. Siellä on alkuperäinen rakkaus. Siksi me ollen osia Jumalasta yritämme myös rakastaa. Mies yrittää rakastaa naista, nainen miestä. Se on luonnollista. Se ei ole keinotekoista, mutta se vääristyy aineellisuuden peittämänä. Se on ongelma. Kun olemme vapaita tästä aineellisesta kuorestamme niin olemme laadullisesti ānandamayo 'bhyāsāt (Vedānta-sūtra 1.1.12), iloisia kuin Kṛṣṇa aina tanssiessaan. Kṛṣṇan ette ikinä huomaa olevan... Olettehan te nähneet Kṛṣṇan kuvan. Hän taistelee Kāliya käärmeen kanssa. Hän tanssii. Ei hän pelkää käärmettä. Hän tanssii. Samalla tavalla kun Hän tanssii myös gopīen kanssa rāsa-līlā:ssa niin samalla tavoin Hän tanssii käärmeen kanssa. Koska Hän on ānandamayo 'bhyāsāt. Hän on ānandamaya, aina iloinen. Aina. Te näette Kṛṣṇan... Kṛṣṇan... Silloin kun Kurukṣetrassa taisteltiin. Kṛṣṇa oli iloinen. Arjuna oli masentunut, koska hän on elävä olento, mutta Hän ei ole masentunut. Hän on iloinen. Sellainen on Jumalan luonto. Ānandamayo 'bhyāsāt. Tämä on sūtra, Brahma-sūtrassa, että "Jumala on ānandamaya eli aina onnellinen, aina iloinen." Niinpä teistäkin voi tulla iloisia kun palaatte takaisin kotiin, takaisin jumaluuteen. Siinä on pulmamme.
Miten voimme siis mennä sinne? Ensimmäiseksi meidän on kuultava. Śrotavyaḥ. Yrittäkää vain kuulla millainen on Jumala, mikä on Hänen kuningaskuntansa, miten Hän toimii, miten Hän on iloinen. Näitä asioita tulee kuulla. Śravaṇam. Sitten heti kun olette vakuuttuneita "Voi, Jumala on niin kiltti" niin teistä tulee innokkaita esittelemään tai julistamaan tätä uutista koko maailmalle. Tätä on kīrtanam. Tämä on kīrtanam.