FI/Prabhupada 0061 - Tämä keho on pussi nahkaa, luuta ja verta
Northeastern University Lecture -- Boston, April 30, 1969
Rakkaat pojat ja tytöt, kiitän teitä hyvin paljon tähän kokoukseen osallistumisesta. Levitämme tätä Kṛṣṇa tietoisuus -liikettä, koska tälle liikkeelle on suuri tarve kaikkialla maailmassa ja menetelmämme on hyvin helppo. Siinä on sen etu. Koettakaa ensimmäiseksi käsittää millainen on yliaistillinen asema. Meidän elämäntilanteemme huomioiden olemme kukin erilaisissa asemissa, joten meidän on aivan aluksi seistävä yliaistillisessa asemassa. Sen jälkeen tulee kyseeseen yliaistillinen mietiskely. Bhagavad-gītān kolmannesta luvusta saatte lukea, että meillä on erilainen ehdollistuneen elämän olotila. Ensimmäinen on indriyāṇi parāṇy āhur... (BG 3.42). Sanskritiksi indriyāṇi. Ihan ensimmäiseksi olemme kehollisessa elämänkäsityksessä. Jokainen meistä täällä aineellisessa maailmassa on tämän kehollisen elämänkäsityksen vallassa. Minä ajattelen intialaisittain "Minä olen intialainen." Sinä ajattelet olevasi amerikkalainen. Joku ajattelee, että "Olen venäläinen." Joku ajattelee, että "Olen joku muu." Siispä kaikki ajattelevat, että "Minä olen tämä keho." Tämä on yksi standardi, yksi asema. Tätä asemaa kutsutaan aistien asemaksi, koska niin kauan kuin meillä vain onkin kehollinen elämänkäsitys niin ajattelemme onnellisuuden tarkoittavan aistien tyydytystä. Siinä kaikki.
Onnellisuus merkitsee aistityydytystä, koska keho merkitsee aisteja. Siispä indriyāṇi parāṇy āhur indriyebhyaḥ paraṁ manaḥ (BG 3.42). Herra Kṛṣṇa sanoo, että aineellisessa tai kehollisessa elämänkäsityksessä aistimme ovat erittäin vahvassa asemassa. Tällaista on meneillään tälläkin hetkellä. Eikä vain tällä hetkellä vaan tämän aineellisen maailman luomisesta saakka. Se on sairautta, että "Minä olen tämä keho." Niinkuin Śrīmad-Bhāgavatassa sanotaan, yasyātma-buddhiḥ kuṇape tri-dhātuke sva-dhīḥ kalatrādiṣu bhauma ijya-dhiḥ SB 10.84.13). "Kuka vain kellä on tämän kehollinen käsitys, että 'Minä olen tämä keho...'" Ātma-buddhiḥ kuṇape tri-dhātu. Ātma-buddhiḥ tarkoittaa minäkäsitystä tässä luun ja nahan täyttämässä pussissa. Tämä on pussi. Tämä keho on pussi ihoa, luuta, verta, virtsaa, ulostetta ja monia sellaisia mukavia asioita. Ymmärrättekö? Ja me ajattelemme, että "Olen tämä luu- ja nahka-, virtsa- ja ulostepussi. Siinä on meidän kauneutemme. Se on kaikkemme."
Tästä on monia hienoja tarinoita. Aikamme on tietysti hyvin lyhyt. Haluan silti kertoa yhden lyhyen tarinan eräästä miehestä, pojasta, joka oli viehättynyt kauniiseen tyttöön. Tyttö ei myöntynyt, mutta poika oli sinnikäs. Intiassa tytöt pitävät tietysti hyvin tiukasti kiinni siveydestään, joten tyttö ei hyväksynyt ehdotuksia. Hän sanoi siis "Hyvä on, suostun. Tule viikon kuluttua." Hän määräsi "Tule niin ja niin monen päivän kuluttua." Poika oli tietenkin hyvin iloinen. Tyttö puhdistikin kehoaan seitsemän päivän ajan ja ulosti päivin ja öin ja oksensi ja säilytti kaiken tämän oksennuksen ja ulosteen mukavasti kulhossa. Kun sovittu aika sitten tuli poika tuli ja ovella istui tyttö. Poika tiedusteli "Missä se tyttö on?" Hän vastasi "Minä olen se tyttö." "Ei, ei. Et ole. Sinä olet ruma. Hän oli kovin kaunis. Sinä et voi olla se tyttö." "Ei, minä olen se tyttö, mutta minä olen nyt erotellut kauneuteni erilliseen kulhoon." "Mitä se on?" Hän näytti "Tässä on kauneuteni. Tämä uloste ja oksennus. Tässä on kauneuteni ainesosa." Itseasiassa kuka vain kuka on hyvin vahva tai hyvin kaunis ja ulostaa kolme tai neljä kertaa niin kaikki muuttuu heti.
Joten tarkoitan sanoa, kuten Śrīmad-Bhāgavatamissa todetaan, että tämä kehollinen elämänkäsitys ei ole kovinkaan vakaa. Yasyātma-buddhiḥ kuṇape tri-dhātuke (SB 10.84.13).