FI/Prabhupada 0092 - Meidän tulee harjoittaa aistejamme Krishnan palvelukseen
Lecture on BG 2.20-25 -- Seattle, October 14, 1968
Kaikki täällä aineellisessa maailmassa ovat jääneet vangeiksi tämän aistinautinnon ansaan korkeammilla planeetoilla tai alemmilla planeetoilla. Aivan kuin eläintenkin parissa on taipumus aistiyllykkeisiin niin näin on myös ihmisten kanssa. Mikä on tämä ihmisolento? Olemme sivistyneitä olentoja ja mitä teemme? Samalla tavalla syömme, nukumme, parittelemme. Samaa teemme kuin koirat.
Kaikkialla aineellisessa maailmassa on aistien tyydyttäminen etusijalla olipa kyse ylemmistä planeetoista tai alemmista. Ainoastaan henkisessä maailmassa ei ole aistityydytystä. On vain halu ilahduttaa Kṛṣṇaa. Se on... Täällä jokainen yrittää tyydyttää aistejaan. Se on aineellisen maailman laki. Se on aineellista elämää, joten niin kauan kuin pyritte tyydyttämään omia aistejanne niin kauan sellainen on teidän aineellinen elämänne. Heti kun te käännytte ilahduttamaan Kṛṣṇan aisteja siitä tulee henkistä elämäänne. Se on hyvin yksinkertaista. Sen sijaan, että tyydyttäisitte... Hṛṣīkeṇa hṛṣīkeśa-sevanam (CC Madhya 19.170). Se on bhaktia.
Teillä on aistit. Teidän on tyydytettävä niitä. Aistejanne teidän on tyydytettävä. Joko tyydytätte omia aistejanne... mutta te ette tiedä. Ehdollistunut sielu ei tiedä, että tyydyttämällä Kṛṣṇan aisteja hänen omatkin aistinsa tulevat heti tyydytetyiksi. Sama esimerkki kuin aiemmin. Kuin veden kaataminen kasvin juurelle... tai nämä sormet, jotka ovat osia kehostani antavat ruokaa vatsalle niin automaattisesti myös sormien ravinnontarve tulee tyydytetyksi. Tämä on se salaisuus, jota meillä ei ole hallussamme. Me kuvittelemme, että tulemme onnellisiksi yrittämällä tyydyttää aistejamme. Kṛṣṇa tietoisuus merkitsee sitä, ettemme yritä tyydyttää aistejamme. Yrittäkää tyydyttää Kṛṣṇan aisteja. Teidän aistinne tulevat automaattisesti tyydytetyiksi. Tässä on Kṛṣṇa tietoisuuden salaisuus.
Vastapuolella ajatellaan "Voi, miksi tyydyttäisin? Miksi työskentelisin Kṛṣṇan puolesta päivin ja öin? Taidan kokeilla elää kuin karmīt." Aivan kuin te nyt työskentelette päivin ja öin Kṛṣṇan puolesta. He ajattelevat "Miten hölmöjä he ovat. Me olemmekin hyvin älykkäitä. Työskentelemme oman aistityydytyksemme puolesta kaiket päivät ja yöt niin miksi ihmeessä he työskentelevätkin Kṛṣṇalle?" Tässä on materialistin ja spiritualistin ero. Spiritualistin päämääränä on työskennellä lujasti ja vahinkoa aiheuttamatta päivin ja öin ainoastaan Kṛṣṇalle. Sellaista on henkinen elämä. Materialistikin työskentelee lujasti aina pyrkien vain tyydyttämään henkilökohtaiset aistinsa. Se on ero materialistin ja spiritualistin välillä.
Kṛṣṇa tietoisuus -liike tarkoittaa, että meidän on harjoitettava aistejamme tyydyttämään ennemmin Kṛṣṇaa. Siinä kaikki. Olemmekin yrittäneet jo monien tuhansien ja miljoonien elämien ajan tyydyttää vain omia henkilökohtaisia aistejamme. Olkoon tämä elämä omistettu Kṛṣṇan aistien tyydyttämiselle. Sitä on Kṛṣṇa tietoisuus. Yksi elämä. Olemme monien elämien ajan yrittäneet tyydyttää henkilökohtaisia aistejamme. Olkoon ainakin tämä yksi elämä sellainen, että minä kokeilen mitä tapahtuu. Emme menetä mitään tässä yrityksessä. Siltikään emme menetä, vaikka jotain epämukavuutta tulisi kun emme tyydytä aistejamme. Koittakaa vain tyydyttää Kṛṣṇan aisteja. Kaikki järjestyy kyllä.