FI/Prabhupada 0249 - Kysymys tuotiin esille: Miksi on sotaa?
Lecture on BG 2.6 -- London, August 6, 1973
Ei ole siis puhettakaan, että Arjuna miettisi taistellako vaiko ei. Kṛṣṇa oli valtuuttanut sen, joten taistelun oli tapahduttava. Aivan kuin silloin kun puhuimme, kävelimme ja esitettiin kysymys "Miksi sotaa on?" Ei se ole kovin vaikea asia ymmärtää, koska meillä jokaisella on taisteluhenkeä. Lapsetkin tappelevat, kissat ja koiratkin, samoin linnut ja muurahaiset. Me olemme nähneet sen. Mikseivät siis ihmisetkin? Taisteluhenki on olemassa. Se on eräs elämän olemassaolon merkeistä. Taistelu. Milloin siis tulisi taistella? Tietenkin nykyaikana ahneet poliitikot taistelevat, mutta vedisen sivistyksen mukaan taistelu merkitsee dharma-yuddhaa. Uskonnollisilla periaatteilla. Ei poliittisten ajatusten oikkujen ja ismien perusteella.
Niinkuin nytkin kaksi poliittista puoluetta kommunistit ja kapitalistit taistelevat. He yrittävät välttää pelkkää taistelua, mutta taistelu vain jatkuu. Heti kun Yhdysvallat menee jonnekin alueelle niin Venäjäkin menee välittömästi. Viimeisimmässä taistelussa Intian ja Pakistanin välillä heti kun presidentti Nixon lähetti seitsemännen laivaston Intian valtamerelle Bengalin lahteen melkein Intian edustalle. Tämä oli laitonta, mutta Amerikka on todella röyhkeä, joten he lähettivät seitsemännen laivueen ehkä osoittaakseen myötätuntoa Pakistania kohtaan. Välittömästi meidän venäläiset ystävämmekin ilmestyivät sinne ja siitä seurasi, että Amerikan oli palattava takaisin. Muussa tapauksessa uskon, että Amerikka olisi hyökännyt Pakistanin puolesta. Tällaista tapahtuu siis jatkuvasti.
Taistelua ette voi lopettaa. Monet ihmiset yrittävät lopettaa sodan. Se on mahdotonta. Se on humpuukiajatus. Niin ei pidä tapahtua, koska taisteluhenki elää jokaisessa. Se on elävän olennon merkki. Jopa lapset, joilla ei ole politiikkaa eikä vihamielisyyksiä tappelevat viisi minuuttia. Sitten ovat taas ystäviä. Taisteluhenki on siis olemassa. No, miten sitä tulisi käyttää hyödyksi? Meidän Kṛṣṇa tietoisuus -liikkeemme on olemassa. Me sanomme tietoisuus. Emme sano "Lakatkaa taistelemasta" tai "Tehkää niin, näin noin." Ei, kaikki tulisi tehdä Kṛṣṇa tietoisuudessa. Se on propagandaamme. Nirbandha-kṛṣṇa-sambandhe. Mitä teettekin niin sillä on oltava jokin yhteys Kṛṣṇan tyytyväisyyteen. Jos Kṛṣṇa on tyytyväinen niin toimitte. Sitä on Kṛṣṇa tietoisuus. Kṛṣṇendriya tṛpti vāñchā tāra nāma prema (CC Adi 4.165). Tämä on rakkautta. Aivan kuin kun rakastatte jotakuta ja rakkaanne vuoksi te voitte tehdä mitä vain ja joskus teemmekin. Samalla tavalla asia pitäisi siirtää Kṛṣṇaan. Siinä kaikki. Yrittäkää kouluttaa itseänne miten rakastaa Kṛṣṇaa ja toimia vain Kṛṣṇan tähden. Tämä on elämän täydellistyminen.
Sa vai puṁsāṁ paro dharmo yato bhaktir adhokṣaje (SB 1.2.6). Bhakti tarkoittaa palvelua, bhaja-sevāyām. Bhaj-dhātu, sitä käytetään palvelutarkoituksessa, bhaja ja bhaja on olemassa sanskritin kielioppisääntö kti-pratyaya sen tekemiseksi substantiiviksi. Tämä on verbi, joten on olemassa pratyayoja, kti pratyaya, ti pratyaya, monia pratyayoja. Bhaj-dhātu kti eli bhaktin kanssa samanarvoista. Bhakti tarkoittaa siis Kṛṣṇan ilahdutamista. Bhaktia ei voida soveltaa kehenkään muuhun. Jos joku sanoo, että "Minä olen Kālīn, jumalatar Kālīn palvoja." Se ei ole bhaktia. Se on liiketoimintaa, koska palvoittepa ketä hyvänsä puolijumalaa niin sen takana on aina jokin tarkoitus. Yleensä ihmiset ryhtyvät Kālī jumalattaren palvojiksi lihaa syödäkseen. Se on heidän tarkoituksenaan. Vedisessä kulttuurissa lihansyöjiä on neuvottu, että "Älkää syökö lihaa, joka on ostettu teurastamosta tai torilta." Tämä menetelmä ei itse asiassa ollut käytössä missään, että ylläpidettiin teurastamoja. Tämä on viime aikojen keksintö.
Puhumme joskus kristittyjen herrasmiesten kanssa ja kun me kysymme, että "Herra Kristus sanoo 'Älä tapa' niin miksi te tapatte?" He tarjoavat todisteita, että "Kristuskin söi joskus lihaa." Hyvä on, joskus Kristus söi lihaa, mutta sanoiko Kristus, että "Ylläpitäkää isoja, isoja teurastamoja ja jatkakaa lihansyöntiä?" Eikö enää ole maalaisjärkeä? Kristus voi olla syönyt. Joskus hän söi jos ei ollut mitään syötävää. Mitä muuta olisi voinut tehdä? Se on eri asia. Suuressa nälässä kun ei ole muuta ruokaa kuin liha. Se aika vielä tulee.
Tänä Kali-yugan aikakautena viljan määrä vähenee. Se todetaan Śrīmad-Bhāgavatamissa kahdennessatoista laulussa. Ei riisiä, vehnää, maitoa eikä sokeria ole saatavissa. Silloin on syötävä lihaa. Tämä tulee tapahtumaan ja ehkä on syötävä ihmislihaakin. Tämä syntinen elämä alentuu niin alas, että heistä tulee yhä syntisempiä. Tān aham dviṣataḥ krūrān kṣīpāmy ajasram andhe-yoniṣu (BG 16.19). On luonnon laki asetta ne, jotka ovat demoneita ja syntisiä sellaisiin olosuhteisiin, joissa heistä tulee yhä demonisempia niin he eivät milloinkaan kykene ymmärtämään mikä on Jumala. Tämä on luonnon laki. Jos haluatte unohtaa Jumalan niin Jumala asettaa teidät sellaiseen olotilaan, jossa ette ikinä voi ymmärtää mikä on Jumala. Se on demonista elämää. Sekin aika vielä tulee. Nykyhetkellä on vielä muutamia, joita kiinnostaa mikä on Jumala. Arto arthārtī jijñāsu jñānī (CC Madhya 24.95), mutta edessämme odottaa aika kun ei ole enää järkeä ymmärtää Jumalaa. Se on Kali-yugan viimeinen vaihe ja sinä aikana Kalkī avatāra saapuu. Sinä aikana ei saarnata Jumala tietoisuutta vaan ainoastaan tapetaan, tapetaan vain. Kalkī avatāra vain teurastaa miekallaan. Sitten saapuu jälleen Satya-yuga. Saapuu taas kultainen aikakausi.