FI/Prabhupada 0251 - Gopit ovat Krishnan ikuisia seuralaisia
Lecture on BG 2.6 -- London, August 6, 1973
Koko Bhagavad-gītān opetus kuuluu siis: Teidän ei tulisi toimia itsenne hyväksi vaan teidän tulisi toimia Kṛṣṇalle. Siis jopa taistellessa Kṛṣṇan vuoksi tai jopa kun teette jotain kammottavaa Kṛṣṇan vuoksi. Aivan kuin gopīt. Gopīt olivat Kṛṣṇan lumoamia. Kṛṣṇa oli hyvin kaunis nuori poika ja gopīt olivat nuoria tyttöjä. Se on pinnallista. Itse asiassa gopīt ovat Kṛṣṇan ikuisia seuralaisia. Ānanda-cinmaya-rasa-pratibhāvitābhiḥ (Bs. 5.37). He ovat Kṛṣṇan laajentumia eli Kṛṣṇan iloenergian laajentumia. Heidät on tarkoitettu Kṛṣṇan iloksi. He eivät ole tavallisia naisia, mutta pinnallisessa mielessä vain opettaakseen meille miten rakastaa Kṛṣṇaa kaiken uhallakin. Siitä syystä kun gopīt olivat Kṛṣṇan puoleensavetämiä keskiyöllä niin kun Kṛṣṇa soitti huilua ja heistä tuli viehtyneitä ja he lähtivät kotoaan. Jotkut heistä olivat vankina. He luopuivat elämästäänkin. He olivat niin viehtyneitä. Jos nuoret tytöt siis käyttäytyivät näin niin se ei ollut hyväksi. Vedisen sivistyksen mukaan he eivät voi mennä ulos isän, aviomiehen tai veljen suojista. Ei, he eivät voi. Varsinkaan keskellä yötä. Tämä oli siis vedisten periaatteiden vastaista. Se on eräänlaista avointa prostituutiota, mutta koska se tehtiin Kṛṣṇan hyväksi niin Herra Caitanya Mahāprabhu suosittelee, ramyā kācid upāsanā vraja-vadhubhiḥ kalpitā. "Ei ole olemassa parempaa palvontaa kuin se, jonka toteuttivat vraja gopīt. Vraja-vadhu. Kammottavinta. Se, että nuori tyttö lähtee aviomiehen tai isän huomasta ja menee toisen nuoren pojan luokse. Se on vedisen kulttuurin mukaan kaikkein kammottavinta. Silti, koska keskeisenä oli Kṛṣṇa niin se hyväksytään korkeimmaksi palvonnan muodoksi. Sellaista on Kṛṣṇa tietoisuus. Meidän on opittava miten toimia vain Kṛṣṇan hyväksi ja miten rakastaa vain Kṛṣṇaa. Silloin meidän elämämme on menestyksekäs.
Ja ihmiselämä... koska me olemme myös tulleet alas Vaikuṇṭhasta joitakin miljoonia ja miljoonia ja miljoonia vuosia sitten. Anādi karama-phale. Anādi tarkoittaa ennen luomista. Me elävät olennot, me olemme ikuisia. Jopa luominen tuhotaan miljoonien ja biljoonien vuosien jälkeen, mutta eläviä olentoja ei tuhota. Na hanyate hanyamāne śarīre (BG 2.20). He pysyvät, joten kun tämä koko kosminen ilmentymä tuhotaan niin elävät olennot pysyvät Viṣṇun kehossa. Sitten kun luominen jälleen tapahtuu niin he tulevat taas ulos täyttämään halujaan. Todellinen halu on miten palata takaisin kotiin, takaisin Jumaluuteen. Siihen annetaan siis mahdollisuus, joten jos tämä mahdollisuus käytetään väärin niin tämä ihmiselämä on hyvin, hyvin suuri riski. Meidän on jälleen hyväksyttävä elämän ja kuoleman kehä. Eikä vain se vaan jos emme täytä elämän päämäärää niin koko luominen tuhotaan taas ja meidän on pakko pysyä Viṣṇun kehossa miljoonia ja biljoonia vuosia. Taas meidän on tultava. Siitä syystä sitä kutsutaan sanoilla anādi karama-phale. Anādi tarkoittaa "ennen luomista". Tällaista on meneillään ja opettaakseen harhaan johdettuja elollisia olentoja Kṛṣṇa saapuu henkilökohtaisesti.
Kṛṣṇa on hyvin innokas viemään meidät takaisin kotiin, takaisin Jumaluuteen, koska me olemme erottamaton osa Kṛṣṇaa. Kuvitellaan, että poikanne maleksii kadulla niin ettekö tekin olisi huolissanne "Voi, sattuu pian jokin onnettomuus ja poikaparka pääsee hengestään." Menette siis ja yritätte selvittää tilanteen. Samalla tavalla myös Kṛṣṇan asema on sellainen. Me olemme täällä aineellisessa maailmassa ja kärsimme vain elämä toisensa jälkeen. Duḥkhālayam aśāśvatam (BG 8.15). Tämä paikka on surkea, mutta māyān harhassa me pidämme tätä surkeaa elämäntilaa onnellisuutena. Tätä sanotaan māyāksi. Tässä aineellisessa maailmassa ei ole onnellisuutta. Kaikki surkeaa kurjuutta. Heti kun ymmärrämme, että kaikki on surkeaa täällä aineellisessa maailmassa ja mitä pikemmin me valmistaudumme jättämään tämän aineellisen maailman ja menemään takaisin kotiin, takaisin jumaluuteen niin se on meidän järkevyyttämme. Muussa tapauksessa mitä hyvänsä teemmekin niin meidät vain lyödään. Me nimittäin menemme ohi tavoitteemme. Na te viduḥ svārtha-gatiṁ hi viṣṇum (SB 7.5.31). Durāśayā. Toivomme toivottomuudessamme, mutta ei se toteudu ikinä. Yritämme säädellä asioita täällä tullaksemme onnellisiksi ilman Jumala tietoisuutta. Sitä ei milloinkaan tapahdu. Na te viduḥ svārtha-gatiṁ hi viṣṇuṁ durāśayā. Durāśayā tarkoittaa "toivomusta, joka ei milloinkaan toteudu."