FI/Prabhupada 0287 - Virkistäkää muistianne, elähdyttäkää rakkauttanne Krishnaan
Lecture -- Seattle, September 30, 1968
Prabhupāda: Onko kenelläkään kysymyksiä?
Madhudviṣa: Prabhupāda? Sopiiko, että luemme Śrīmad-Bhāgavatamia sen jälkeen kun olemme saaneet teidän Bhagavad-gītān sen ilmestyttyä? Vai tulisiko meidän omistaa kaikki aikamme opiskellaksemme Bhagavad-gītā Kuten Se On, ja sitten me... , ja menisimme siitä eteenpäin, vai pitäisikö meidän jatkaa Śrīmad-Bhāgavatamin opiskeluamme?
Prabhupāda: Ei. Teidän pitäisi lukea Bhagavad-gītā Kuten Se On. Tämä on vain valmistava vaihe. Henkisessä asemassa kaikki on absoluuttista. Jos te luette Bhagavad-gītā, tulette löytämään samat asiat kuin Śrīmad-Bhāgavatamista. Ei ole niin, että koska te opiskelette Śrīmad-Bhāgavatamia teidän ei enää tarvitse opiskella Bhagavad-gītā. Asia ei ole niin. Lukekaa näitä kirjoja ja laulakaa Hare Kṛṣṇaa, seuratkaa sääntöjä ja rajoituksia ja eläkää onnellisina. Meidän ohjelmamme on hyvin onnellinen. Me lausumme mantraa, syömme Kṛṣṇa prasādamia, maalaamme hienoja kuvia Kṛṣṇasta ja näemme Heidät kauniisti koristeltuina, ja me luemme filosofiaa. Mitä muuta haluaisitte? (nauraa)
Jāhnavā: Miten ja miksi kadotimme tietoisuutemme todellisesta rakkaudestamme Kṛṣṇaan alussa?
Prabhupāda: Hmm?
Tamāla Kṛṣṇa: Miten ja miksi... Miten ja miksi menetimme rakkautemme Kṛṣṇaan alussa?
Jāhnavā: Ei, ei rakkautta. Vain tietoisuuden siitä, oikeasta rakkaudestamme Kṛṣṇaan.
Prabhupāda: Tietoisuutemme on olemassa. Te rakastatte jotakuta. Mutta teidän pitäisi rakastaa Kṛṣṇaa, sen olette unohtaneet. Unohtaminen on siis myös luontomme. Joskus unohdamme. Ja varsinkin koska me olemme hyvin pieniä, häviävän pieniä, niin emme osaa edes muistaa mitä teimme viime iltana tähän aikaan. Niinpä meidän unohtamisemme ei ole meille luonnoton asia. Ja jos joku taas elvyttää muistiamme, sen hyväksyminen, sekään ei ole luonnotonta. Joten meidän rakkauden kohteemme on Kṛṣṇa. Tavalla tai toisella me olemme unohtaneet Hänet. Emme jäljitä historian askeleita, milloin unohdimme. Se on hyödytöntä vaivannäköä. Mutta me olemme unohtaneet, se on tosiasia. Tässä on muistutus. Joten ottakaa vastaan tilaisuus. Älkää yrittäkö jäjittää historiallisesti miksi olette unohtaneet ja minä päivänä se tapahtui. Vaikka tietäisitte sen, mitä hyötyä siitä olisi? Te olette unohtaneet. Ymmärtäkää se.
Aivan kuin silloin, kun menette lääkärille, ei hänkään teiltä kysele mistä saitte taudin, mikä sen kehityshistoria on, minä päivänä ja mihin kellonaikaan tartunta siirtyi teihin. Ei. Hän vain tunnustelee pulssianne ja näkee teidän olevan sairas ja antaa teille lääkettä: "Kyllä. Ottakaa sitä." Samoin mekin kärsimme. Se on tosiasia. Kukaan ei voi sitä kieltää. Miksi sitten kärsitte. Koska unohdatte Kṛṣṇan. Siinä kaikki. Virkistäkää nyt muistianne Kṛṣṇasta, niin tulette onnellisiksi. Siinä kaikki. Hyvin yksinkertainen asia. Älkää yrittäkö nyt selvitellä unohtamisenne historiikkia. Te unohditte, se on tosiasia, sillä te kärsitte. Nyt tässä on teille tilaisuus, Kṛṣṇa tietoisuus -liike. Elähdyttäkää muistinne, rakkautenne Kṛṣṇaan.
Yksinkertainen asia. Lausukaa Hare Kṛṣṇa, tanssikaa, ja ottakaa Kṛṣṇa prasādaa. Ja ellette ole koulutettu, jos olette lukutaidoton, kuunnelkaa. Onhan teillä luonnostaan lahjana korvat. Teillä on luonnostaan kieli. Joten te voitte laulaa Hare Kṛṣṇaa ja te voitte kuunnella Bhagavad-gītā tai Śrīmad-Bhāgavatamia niiltä henkilöiltä, joilla on tietoa. Ei siis ole mitään estettä. Ei esteitä. Se ei edellytä mitään edeltävää pätevyyttä. Käytätte vain niitä kykyjä joita teillä on entuudestaan. Siinä kaikki. Teidän on suostuttava siihen. Sitä kaivataan. "Kyllä, minä ryhdyn Kṛṣṇa tietoisuuteen." Se riippuu teistä siksi, että te olette riippumattomia. Jos te olette eri mieltä, "Ei. Miksi menisin Kṛṣṇan luo?" ei kukaan voi antaa sitä teille. Mutta jos olette samaa mieltä, se on tässä, hyvin helppoa. Ottakaa se.