FI/Prabhupada 0337 - Älkää hukatko aikaanne niinsanotusta onnesta tai epäonnesta huolehtimiseen
Lecture on CC Madhya-lila 20.103 -- Washington, D.C., July 8, 1976
Meidän on kamppailtava niin kovin monien asioiden parissa. Tätä sanotaan olemassaolon taisteluksi. Jopa nykytiedemiehet sanovat sitä... Se ei ole kovin rauhallinen olotila. Myös Sanātana Gosvāmī otti esiin saman kysymyksen, miksi on oltava olemassaolon taistelua? Miksei helppoa elämää, rauhanomaista elämää? Miksi jotkin ulkoiset tekijät asettuvat kanssamme vastahankaan? Tahtoisin olla onnellinen, mutta kohtaan vastustusta. Se on olemassaolon taistelua. Tämä kysymys tulisi siis esittää: Miksi?
Joudumme kamppailemaan jopa kärpäsen kanssa. Istun, tekemättä kärpäselle mitään, mutta silti se hyökkää, häiritsee. Kamppailua on niin montaa lajia. Vaikka te istuisitte häiritsemättä ketään... Aivan kuten ylittäessänne katua, ette tee mitään väärää, mutta yhdestä talosta alkaa kuulua koirien haukkuminen: "Miksi tänne tulet? Miksi tänne tulet?" Ei koiran haukkumiselle ollut mitään syytä, mutta koska se on koira, sen työnä on "Miksi tänne tulet, miksi tänne tulet?" Samoin ei ole meilläkään nykyisin vapautta mennä paikasta toiseen. Maahanmuuttovirasto: "Miksi olette tulossa? Miksi olette tulossa?" Monissa paikoissa on meitä kielletty saapumasta. Emme ole päässeet lentokoneeseen. "Ei, ette pääse sisään, menkää takaisin." Niinpä jouduin palaamaan takaisin. Kohtaamme siis monia haittoja. Padaṁ padaṁ yad vipadāṁ na teṣām (SB 10.14.58). Täällä aineellisessa maailmassa ette voi elää kovin rauhanomaisesti. Ette kovin; ette lainkaan rauhassa. Tiellänne on paljon esteitä.
Śāstrassa sanotaan, padaṁ padaṁ yad vipadām: vaara vaanii joka askeleella. Ei ainoastaan näiden alempien eläinten taholta, vaan myös ihmiskunnan taholta sekä luonnon, jota emme voi hallita. Tällä tavalla ei elämämme siis ole kovinkaan onnellista täällä aineellisessa maailmassa, ja meidän pitäisi edetä kysellen siitä, että miksi edessämme on niin monia esteitä. Sellaista on ihmiselämä. Sellaista se on. Miten siis kysellä? Miten tulla onnelliseksi? Mikä on elämän tarkoitus? Sanātana Gosvāmī... Eikä vain Sanātana Gosvāmī, hän edustaa meitä. Me emme tiedä, me emme tiedä. Siispä Caitanya Mahāprabhun armosta, tai Caitanya Mahāprabhun palvelijoiden armosta, voimme saada valaistusta siitä..., mikä on elämän päämäärä, miksi on olemassaolon taistelua, miksi on olemassa kuolemaa.
En halua kuolla; miksi on synnyttävä? En tahdo mennä äidin kohtuun ja jäädä sinne kuin pakettiin niin moneksi päiväksi; En tahdo, että minusta tulee vanha mies; mutta nämä asiat pakotetaan vaivoikseni. Meidän tehtävämme on siis... todellinen tehtävämme on selvittää miten ratkaista nämä kysymykset, eikä viritellä taloudellista kasvua. Olipa kysymyksessä taloudellinen kasvu tai mikä tahansa, me saamme sen jos se on kohtalonamme. Olipa kyseessä onni tai epäonni, me saamme sen kyllä. Emmehän me pyri saamaan ahdinkoakaan, ja silti se tulee. Meidät pakotetaan ottamaan se. Samoin tulevat ne pienet onnen muruset jotka ovat oleva kohtalonne. Näin kuuluu śāstran neuvo. Älkää tuhlatko aikaanne saavuttaaksenne keinotekoista onnellisuutta. Mitä onnea saattekin kohtalonne mukaan, se tulee itsestään.
Miten se tulee? Yathā duḥkham ayatnataḥ. Samalla tavoin, miinkuin ette havittele kurjuuksiakaan, nehän tulevat luoksenne itse. Samoin, vaikkette tavoittelisikaan onnea, saatte sen osan joka teille kuuluu. Älkää siis hukatko aikaa tämän niinsanotun onnen ja huolen pohdiskelemiseen. On parempi käyttää arvokas aikanne ymmärtämään elämän tarkoitus, miksi on niin monia ongelmia, miksi teidän on kamppailtava elääksenne. Tämä on tehtävänne... Tämä on Kṛṣṇa tietoisuus liike, tämä, että me saamme ihmiset ymmärtämään ongelman. Ei ole kyse lahkolaisliikkeestä tai niin-sanotusta uskonnollisesta liikkeestä. Se on kasvatuksellinen kulttuuriliike. Jokaisen tulee ymmärtää elämän päämäärä. Jokaisen on ymmärrettävä miksi on elossaolon taistelua, onko siihen jonkinlaista lääkettä, onko jokin menetelmä jonka avulla me voimme elää hyvin rauhallisina ilman mitään häiriötä, ilman... Nämä asiat tulee ihmiselämästä oppia, ja tulisi lähestyä... Kuten Sanātana Gosvāmī oli ministeri, hyvän koulutuksen saanut, hyvässä asemassa, mutta hän lähestyi Caitanya Mahāprabhua.
Meidän tulisi siis lähestyä Herra Śrī Caitanya Mahāprabhua tai Hänen edustajaansa, ja antautua. Tad viddhi praṇipātena (BG 4.34). Menetelmänä ei ole haastaminen, "Pystytkö näyttämään minulle Jumalan?" Tällaiset ovat haasteita. Ei tällä tavoin. Jumala on kaikkialla, mutta ensin meidän on saatava sellaiset silmät joilla kykenemme näkemään Jumalan, ja sitten voimme esittää haasteen, "Voitteko näyttää minulle Jumalan?" Sellainen asenne ei ole kuitenkaan avuksi. Vaan alistuvaisuus. Tad viddhi praṇipātena. Tämä on śāstran käsky. Jos te tahdotte ymmärtää tämän yliaistillisen tieteen, tad viddhi yrittäkää ymmärtää—mutta praṇipātena, hyvin nöyrästi. Kuten Sanātana Gosvāmīkin on hyvin nöyrä ja alistuvainen.