FI/Prabhupada 0338 - Mikä on niinsanotun demokratian arvo kun kaikki ovat lurjuksia
Lecture on BG 1.31 -- London, July 24, 1973
Catur-vidhā bhajante māṁ sukṛtina. Sukṛtina merkitsee hurskasta. Kṛtī merkitsee hyvin taitavaa maailmallisissa toimissa. Siispä heitä, jotka tekevät hurskaita tekoja, kutsutaan nimitykselllä sukṛtī. On kahdenlaisia tekoja: pahat, syntiset teot; ja hurskaat teot. Nekin, jotka menevät rukoilemaan kirkkoon tai temppeliin, "Oi Jumala, anna meille jokapäiväinen leipämme," tai "Oi Jumala, anna minulle vähän rahaa," tai "Jumala, anna vähän helpotusta näistä vaivoista", hekin ovat hurskaita. Eivät he ole pahoja. Syntiset ihmiset eivät milloinkaan antaudu Jumalalle, Kṛṣṇalle. Na māṁ duṣkṛtino mūḍhāḥ, prapadyante narādhamāḥ (BG 7.15). Sen luokan henkilöt, syntiset lurjukset, ihmiskunnan alhaisimmat, joiden tiedon māyā on vienyt, demonit— tämän luokan ihmiset eivät milloinkaan antaudu Jumalalle. Sen vuoksi he ovat duṣkṛtina, syntisiä.
Kṛṣṇahan on hurskas, mutta silti Arjuna haluaa hyötyä suvulleen. Tässä siis hänen vikansa, Arjunan. Perheen hyvinvointi. Hän haluaa olla onnellinen yhteiskunnan, ystävyyden ja rakkauden avulla. Siksi hän sanoo että na kāṅkṣe vijayam... Tätä sanotaan vairāgyaksi. Śmaśāna-vairāgya. Sitä kutsutaan śmaśāna-vairāgyaksi. Śmaśāna-vairāgya tarkoittaa sitä, että Intiassa Hindut polttavat kuolleen ruumiin. Sukulaiset vievät kuolleen ruumiin poltettavaksi poltto-ghāṭa:lle, ja kun ruumis on palanut, kaikki läsnäolevat henkilöt kokevat hetkellisesti hieman kieltäymystä: "Voi, tämä on ruumis. Me toimimme tämän ruumiin vuoksi. Nyt se on tuhoutunut. Se on palanut tuhkaksi. Mitä siitä oli hyötyä?" Tällaista vairāgyaa, kieltäymystä, on olemassa. Mutta heti kun henkilö palaa poltto-ghāṭa:lta, hän alkaa uudestaan entiseen malliin. Poltto-ghāṭassa, śmaśānassa, hän kokee kieltäymystä. Ja heti kotiin palattuaan hän on taas reipas, innokas ansaitsemaan, keksimään miten saisi rahaa, rahaa, rahaa. Tällaista vairāgyaa kutsutaan siksi śmaśāna-vairāgyaksi, väliaikaiseksi. Hän ei kykene ryhtymään vairāgī:ksi.
Hän sanoi, na kāṅkṣe vijayam: (BG 1.31) "En halua voittoa. En tahdo tätä." Tämä on väliaikainen asenne. Väliaikainen kannanotto. Nämä ihmiset ovat kiintyneitä perheellisen elämään. He ehkä sanovat, että "En tahdo tätä onnea, en halua tätä oikein mukavaa asemaa, voittoa. En halua." Mutta hän haluaa kaiken. Hän tahtoo sen kaiken. Koska hän ei tiedä mikä on śreyas. Śreyas on Kṛṣṇa. Tosiasiassa, kun saatte Kṛṣṇan, tai Kṛṣṇa tietoisuuden, voitte sanoa että "En tahdo tätä." Ette sano niin. Miksi sanoisitte, "En halua tätä"? Mitä meillä täällä olisi? Oletetaan vaikka, että minulla on kuningaskunta. Se on siis minun kuningaskuntani? Ei. Se on Kṛṣṇan kuningaskunta. Sillä Kṛṣṇa sanoo, bhoktāraṁ yajña-tapasāṁ sarva-loka-maheśvaram (BG 5.29). Hän on omistaja. Minä saatan olla Hänen edustajansa. Kṛṣṇa tahtoo että kaikkien tulisi olla Kṛṣṇa tietoisia. Niinpä kuninkaan velvollisuus Kṛṣṇan edustajana on tehdä jokaisesta kansalaisesta Kṛṣṇa tietoinen. Silloin hän tekee velvollisuutensa hyvin. Ja koska yksinvaltiaat eivät niin ole tehneet, kuningaskunnat kaikkialla hävitetään. Kun sen sijaan kuninkaalliset, siellä missä on kuningaskuntia tai edes vähän jotakin sinne päin, kuten täällä Englannissa on, niin jos hallitsijasta tulee Kṛṣṇa tietoinen ja tosiasiassa Kṛṣṇan edustaja, niin koko kuningaskunta muuttuu. Sitä tarvitaan. Meidän Kṛṣṇa tietoisuus liikkeemme on siihen tarkoitettu.
Emme juurikaan pidä tästä niin-sanotusta demokratiasta. Mikä tämän demokratian arvo on? Kaikki ovat typeryksiä ja lurjuksia. He äänestävät toisen typeryksen ja lurjuksen virkaan, ja hänestä tulee pääministeri, tai sitä sun tätä. Aivan kuten... Monissa tapauksissa. Se ei ole hyväksi ihmisille. Emme kannata tätä niin-sanottua demokratiaa, koska heitä ei ole kasvatettu. Jos kuningas on kasvatettu... Sellainen oli monarkian järjestelmä. Kuten Yudhiṣṭhira Mahārāja tai Arjuna tai kuka vain. Kaikki kuninkaat. Rājarṣi. Heitä kutsuttiin nimityksellä rājarṣi.
- imaṁ vivasvate yogaṁ
- proktavān aham avyayam
- vivasvān manave prāha
- manur ikṣvākave 'bravīt
- (BG 4.1)
Evaṁ paramparā-prāptam imaṁ rājarṣayo viduḥ (BG 4.2). Rājarṣayaḥ. Rāja, merkitsee kuningasta, hän ei ole vain kuningas. Hän on suuri ṛṣi, pyhimysmäinen henkilö, aivan kuten Mahārāja Yudhiṣṭhira tai Arjuna. He ovat pyhimysmäisiä henkilöitä. He eivät ole humalaisia, joku humalainen kuningas, "Minulla on niin paljon rahaa. Annas kun juopottelen ja prostituoidut tanssikoot." Ei sellaista. Vaan he olivat ṛṣi. Vaikka he olivat kuninkaita, he olivat ṛṣi. Sellaista kuningasta tarvitaan, rājarṣi. Silloin ihmiset tulevat onnellisiksi. On olemassa Bengalinkielinen sananlasku, rājara pāpe rāja naṣṭa gṛhiṇī doṣe gṛhastha bhraṣṭa. Gṛhasthan elämässä, perheenelättäjän elämässä, ellei vaimo ole hyvä ei heidän kodissaan ole kukaan onnellinen, siinä gṛhasthan elämässä, perheenelättäjän. Samalla tavoin on kuningaskunnassakin, jos kuningas on syntinen, kaikki, jokainen joutuu kärsimään. Tämä on ongelma.