FI/Prabhupada 1064 - Herra elää jokaisen elävän olennon sydämessä
660219-20 - Lecture BG Introduction - New York
Korkein tietoisuus, se selitetään siinä Bhagavad-gītān luvussa, jossa selitetään jīvan and īśvaran välinen ero. Kṣetra-kṣetra-jña. Tämä kṣetra-jña on selitetty niin, että Herra on myös kṣetra-jña eli tietoinen, ja jīvat eli elävät olennot ovat nekin tietoisia. Mutta ero on siinä, että elävä olento on tietoinen omassa rajallisessa kehossaan, kun taas Herra on tietoinen kaikista kehoista. Īśvaraḥ sarva-bhūtānāṁ hṛd-deśe 'rjuna tiṣṭhati (BG 18.61).
Herra elää jokaisen elävän olennon sydämessä, siksi Hän on tietoinen kunkin jīvan mielenliikkeistä, toiminnoista. Tätä meidän ei pitäisi unohtaa. On myös selitetty, että Paramātmā, eli Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, elää jokaisen sydämessä īśvarana, hallitsijana, ja Hän antaa ohjausta. Hän ohjaa. Sarvasya cāhaṁ hṛdi sanniviṣṭhaḥ (BG 15.15). Hän on jokaisen sydämessä, ja Hän ohjaa toimimaan toiveittensa mukaisesti. Elävä olento unohtaa, mitä tehdä. Ensin hän päättää toimia tietyllä tavalla, ja sitten hän kahliutuu oman karmansa toimintoihin ja seuraamuksiin. Mutta yhdenlaisesta kehosta luovuttuaan, siiryessään toisenlaiseen kehoon... Aivan kuten vaihdamme vaatteita, vastaavasti, tässä Bhagavad-gītāssa selitetään, että vāsāṁsi jīrṇāni yathā vihāya (BG 2.22). Aivan kuten ihminen vaihtaa vaatteitaan, samalla tavalla elävät olennot vaihtavat myös kehojaan, sielunvaellus, ja vetävät ylleen menneiden elämiensä vastavaikutukset. Näitä toimintoja voidaan siis muuttaa, kun elävä olento on hyvyyden laadussa, tervejärkinen, ja kun hän ymmärtää, minkälaisiin toimintoihin hänen tulisi ryhtyä, ja jos hän niin tekee, silloin hänen menneiden toimintojensa kaikki seuraamukset voivat muuttua. Siksi karma ei ole ikuinen. Muut neljä näistä viidestä — īśvara, jīva, prakṛti, kāla ja karma— nämä neljä tekijää ovat ikuisia, kun taas karma, tekijä joka tunnetaan karmana ei ole ikuinen.
Siis, tietoinen īśvara, korkein tietoinen īśvara, ja korkeimman tietoisen īśvaran eli Herran, ja elävän olennon välinen ero nykyisissä olosuhteissa on seuraavanlainen. Sekä Herran että elävien olentojen tietoisuus, tämä tietoisuus on trasendentaalinen. Tämä tietoisuus ei synny yhteydestä aineeseen. Se on virheellinen käsitys. Bhagavad-gītā ei vahvista teoriaa, jonka mukaan tietoisuus kehittyisi tietynlaisissa aineyhdistelmien olosuhteissa. Sitä ei voi vahvistaa. Aineellisten olosuhteiden peite voi saada tietoisuuden heijastumaan vääristyneesti, aivan kuten värillisen lasin läpi heijastuva valo saattaa vaikuttaa tietynväriseltä. Vastaavasti Herran tietoisuuteen aine ei vaikuta. Korkein Herra, kuten Kṛṣṇa, Hän sanoo, että mayādhyakṣeṇa prakṛtiḥ (BG 9.10). Kun Hän laskeutuu tähän aineelliseen maailmaan, aine ei vaikuta Hänen tietoisuuteensa. Jos aine vaikuttaisi Hänen tietoisuuteensa, Hän ei olisi kelvollinen puhumaan transsendentaalisista asioista Bhagavad-gītāssa. Transsendentaalisesta maailmasta ei voi sanoa mitään, ellei tietoisuus ole vapaa aineen liasta. Herra ei siis ollut aineen likaama. Mutta meidän tietoisuutemme tällä hetkellä on aineen likaama. Koko asia on siis, kuten Bhagavad-gītā opettaa, meidän on puhdistettava tämä aineen likaama tietoisuus, ja harjoittaa toimintaa puhtaassa tietoisuudessa. Se tekee meistä onnellisia. Emme voi pysäyttää. Emme voi pysäyttää toimintaamme. Toiminnat tulee puhdistaa. Ja näitä puhdistettuja toimintoja kutsutaan bhaktiksi. Bhakti tarkoittaa, että toiminnat vaikuttavat ihan tavallisten toimien kaltaisilta, mutta ne eivät ole aineen likaamia. Ne ovat puhdistettuja toimintoja. Tietämättömästä henkilöstä saattaa näyttää siltä, että bhakta toimii tavallisen ihmisen tavoin, mutta henkilö, jolla on vähän tietoa, hän ei tiedä, että bhaktan toimia tai Herran toimia ei likaa epäpuhdas tietoisuus tai aine, kolmen guṇan, luonnonlaadun, epäpuhtaus, vaan ne tehdään transsendeltaalisessa tietoisuudessa. Meidän tulisi siis tietää, että tietoisuutemme on aineen likaama.