FI/Prabhupada 0063 - Minun pitäisi olla suuri mridangan soittaja
(Redirected from FI/Prabhupada 0063 - Minusta piti tulla suuri mridangan soittaja)
Arrival Lecture -- Dallas, March 3, 1975
Olen hyvin ilahtunut nähdessäni ilmapiirin täällä. Koulutus tarkoittaa Kṛṣṇa tietoisuutta. Se on koulutusta. Kun voimme yksinkertaisesti ymmärtää, että "Kṛṣṇa on korkein henkilö. Hän on suuri ja me olemme kaikki alamaisia. Velvollisuutemme on siis palvella Kṛṣṇaa." Jos ymmärrämme nämä pari lausetta niin elämämme on täydellistä. Jos yksinkertaisesti opimme kuinka palvella Kṛṣṇaa, kuinka miellyttää Häntä, kuinka pukea Hänen alttarihahmonsa hyvin, kuinka antaa Hänelle hyvää ruokaa, kuinka koristella Hänet koristein ja kukin, kuinka antaa Hänelle kunnioittavat kumarruksemme, kuinka laulaa Hänen nimeään. Tällä tavalla ilman niin sanottua koulutusta tulemme täydelliseksi henkilöiksi tässä maailmankaikkeudessa. Tämä on Kṛṣṇa tietoisuutta. Se ei edellytä A-B-C-D opetusta. Se edellyttää yksinkertaisesti tietoisuuden muutoksen, joten jos näitä lapsia opetetaan heti elämänsä alusta alkaen...
Meillä oli tilaisuus saada tällaista koulutusta vanhemmiltamme. Monet pyhimysmäiset henkilöt vierailivat isäni talossa. Isäni oli Vaiṣṇava. Hän oli Vaiṣṇava ja hän tahtoi minusta tulevan Vaiṣṇavan. Kun joku pyhimysmäinen henkilö tuli niin isäni pyysi häneltä, että "Pyydän teitä siunaamaan poikani, jotta hänestä voisi tulla Rādhārāṇīn palvelija." Tämä oli hänen rukouksensa. Hän ei milloinkaan rukoillut mitään itselleen ja hän antoi minulle opetusta mṛdaṅgan soitossa. Äitini vastusti sitä. Minulla oli kaksi opettajaa. Toinen opetti minulle A-B-C-D:t ja toinen mṛdaṅgaa. Toinen opettaja opetti minulle miten soitetaan mṛdaṅgaa toisen odottaessa. Äitini olikin vihainen "Mitä hullutusta tämä on? Opetat hänelle mṛdaṅgaa? Mitä hän tekee tällä mṛdaṅgalla?" Mutta kenties isäni tahtoi minusta tulevan joskus suuren mṛdaṅga-muusikon. (naurua) Siksi olen hyvin suuressa kiitollisuudenvelassa isälleni ja olen omistanut kirjoittamani Kṛṣṇa kirjan hänelle. Hän halusi tätä. Hän halusi minusta tulevan Bhāgavatan, Śrīmad-Bhāgavatamin saarjaanaja ja mṛdaṅgan soittaja ja Rādhārāṇīn palvelija. Jokaisen vanhemman pitäisi ajatella sillä tavalla tai muuten ei pitäisi ryhtyä isäksi tai äidiksi. Näin śāstra opettaa. Niin todetaan Śrīmad-Bhāgavatamin viidennessä laulussa, pitā na sa syāj jananī na sa syād gurur na sa syāt sva-jano na sa syāt. Näin yhteenveto onkin, na mocayed yaḥ samupeta-mṛtyum eli ellei voi pelastaa oppilasta välittömästä kuolemanvaarasta niin ihmisestä ei pitäisi tulla gurua. Ei pitäisi ryhtyä äidiksi tai isäksi ellei voi tehdä niin. Tällä tavalla ei ystävä, eivät sukulaiset, ei isä, ei... jos ei voida opettaa toiselle miten pelastua kuoleman kynsistä. Sellainen sivistys puuttuu kaikkialta maailmasta.
Helppo asia on, että on mahdollista välttää tämä syntymään, kuolemaan, vanhuuteen ja sairauksiin sotkeutuminen yksinkertaisesti tulemalla Kṛṣṇa tietoiseksi.