FI/Prabhupada 0323 - Luomassa yhteisöä joutsenia, ei variksia, varten
Lecture on SB 3.25.12 -- Bombay, November 12, 1974
Tämä on siis aineellista elämää, pavarga. Jos te tahdotte tehdä tämän tyhjäksi, sitä kutsutaan sanalla apavarga. Tässä sitä siis kutsutaan sanoilla apavarga-vardhanam, miten kasvattaa kiinnostuneisuutta vapautusta kohtaan. Ihmisistä on tullut niin tylsämielisiä, etteivät he ymmärrä mikä on vapautuksen merkitys. He eivät ymmärrä. Kuin eläimet. Hän... Jos eläimelle kerrotaan, että "Vapautus on olemassa," mitä se ymmärtäisi? Ei se ymmärrä. Se ei ole sille mahdollista. Samoin nykyaikana, ihmisyhteiskunnasta on tullut aivan eläinten kaltainen. Eivät he tiedä mikä on apavargan tai vapautuksen tarkoitus. He eivät tiedä. Mutta oli olemassa aika kun ihmiset ymmärsivät että tämä ihmiselämä on tarkoitettu apavargaan. Apavarga, lopettaa jatkuva pa, pha, ba, bha, ma -homma. Sitä siis kutsutaan sanoilla apavarga-vardhanam. Joten kysymykset jotka Devahuti esittää sekä vastaukset, jotka Kapiladeva antaa, ne ovat apavarga-vardhanam. Sitä kaivataan. Tämä on koko Vedan opetus. Tasyaiva hetoh prayateta kovidah. Kaikkien pitäisi tavoitella apavargaa. Jokaisen pitäisi yrittää parhaansa.
"Entäpä elatukseni?" Elinkeinosta śastra ei milloinkaan huolehdi, että "Yrittäkää elättää itsenne." Ja śastra sanoo, "Se annetaan. Se on jo olemassa. Se tulee itsestään." Mutta ei meillä ole sitä uskoa, että "Jumala antaa... ruokaa eläimille, linnuille, pedoille, puille, ja miksei Hän antaisi minullekin? Minä ryhdyn käyttämään aikani apavargan saavuttamiseksi." Heillä ei ole uskoa. Heillä ei ole sellaista kasvatusta. Sen vuoksi tarvitaan hyvää seuraa, ei varisten seuraa, vaan joutsenten seuraa. Silloin tietoisuus tästä saavutetaan. Siispä tämä Kṛṣṇa tietoisuus -liike tarkoittaa, että ollaan luomassa joutsenten yhteisöä, ei varisten. Ei varisten. Variksia ei kiinnosta. He ovat kiinnostuneita jätöksistä, tarkoitan roskia. Niistä he ovat kiinnostuneita. Punah punas carvita-carvananam (SB 7.5.30). Punah punas carvita-carvananam. Mitä me heitämme menemään... Syömisen jälkeen heitämme menemään lehden jonka päältä olemme syöneet. Siinä on hiukan ruoanjätteitä, ja varikset tulevat, koirat tulevat. Ne ovat kiinnostuneita niistä. Eivät ne sano... Ei täysijärkinen ihminen mene jätteisiin. Mutta nämä varikset ja koirat menevät. Tämä maailmakin on sellainen. Punah punas carvita-carvananam (SB 7.5.30). Jo pureskellun pureksimista.
Niin kuin pureskelette sokeriruokoa ja heitätte sen kadulle. Mutta jos joku tulee ja pureskelee sitä lisää, hän on typerys. Hänen pitäisi tietää, että "Siitä sokeriruo'osta on jo otettu pois kaikki mehu. Mitä saisin irti sitä lisää pureksimalla?" Mutta on olemassa sellaisia eläimiä. Ne tahtovat pureksia uudestaan. Joten tämä aineellinen yhteiskunta tarkoittaa pureksitun pureksimista. Isä opettaa pojalleen miten ansaita elantoa, hoitaa hänet avioon, saa hänet asettumaan paikoilleen, mutta hän tietää, että "Olen itse tehnyt tämän saman, ansainnut rahaa ja avioitunut, saanut lapsia, enkä siltikään ole tyytyväinen. Miksi siis saan poikanikin ryhtymään tähän kaikkeen?" Tällaista toimintaa kutsutaankin jo pureksitun pureksimiseksi. Saman asian pureksimiseksi. "En ole ollut tyytyväinen tähän kaikkeen, joten miksi ajan poikanikin siihen?" Todellinen isä on hän joka ei salli poikansa maistaa, miltä pureksitun pureksiminen maistuu. Sellainen on oikea isä. Pita na sa syaj janani na sa syat, na mocayed yah samupeta-mrtyum. Tämä on todellista ehkäisyä. Isän, miehen, ei pitäisi haluta tulla isäksi, naisen ei haluta tulla äidiksi, elleivät he ole päteviä pelastamaan lapsia kuoleman uhkaavilta kourilta. Se on isän ja äidin velvollisuus.