FI/Prabhupada 1061 - Bhagavad-gitan aiheena on viiden totuuden ymmärtäminen
660219-20 - Lecture BG Introduction - New York
Herra Kṛṣṇa, Hän ilmestyy, yadā yadā hi dharmasya glānir bhavati (BG 4.7), vain osoittaakseen elämän todellisen tarkoituksen. Kun ihminen unohtaa elämän todellisen tarkoituksen, ihmiselämän tehtävän, sitä kutsutaan dharmasya glāniḥ, ihmisen tehtävän häiriintymiseksi. Joten silloinkin monista, monista heräävistä ihmisolennoista ehkä vain yksi herää ymmärtämään asemansa, häntä varten tämä Bhagavad-gītā on puhuttu. Olemme kuin tietämättömyyden tiikerin nielaisemia, ja Herra, joka on hyvin armollinen eläville olennoille, erityisesti ihmisille, Hän puhui Bhagavad-gītān tehden ystävästään Arjunasta oppilaansa.
Arjuna oli tietenkin... Herra Kṛṣṇan seuralaisena hän oli kaiken tietämättömyyden yläpuolella. Mutta silti Arjuna joutui Kurukṣetran taistelukentällä tietämättömyyden valtaamaksi vain kysyäkseen Korkeimmalta Herralta elämän ongelmista, niin että Herra voi selittää ne tulevien ihmissukupolvien hyödyksi, ja hahmotella ihmisen elämän suuntaviivoja siten, että ihmisen elämä, ihmiselämän tehtävänsä, voi olla täydellinen.
Tämän Bhagavad-gītān aiheena on siis viiden eri totuuden ymmärtäminen. Ensimmäinen totuus on, mikä on Jumala. Se on alustava tutkielma tiedosta, joka käsittelee Jumalaa. Joten tuo Jumalaa koskeva tieto selitetään tässä. Seuraavaksi, elävien olentojen, jīvojen, luontainen asema. Īśvara ja jīva. Herraa, Korkeinta Herraa, Häntä kutsutaan Īśvaraksi. Īśvara merkitsee hallitsijaa, ja jīvat, elävät olennot ovat... Jīvat, elävät olennot, he eivät ole īśvara eli hallitsijoita. He ovat hallittuja. Jos teennäisesti sanon: "En ole hallittu, olen vapaa", se ei ole merkki terveestä järjestä. Elävä olento on hallittu joka suhteessa. Ainakin ehdollistuneessa elämässään hän on hallittu. Tässä Bhagavad-gitassa puhutaan siis īśvarasta, ylimmästä hallitsijasta, ja hallituista elävistä olennoista, sekä prakṛtista, luonnosta, aineellisesta luonnosta. Ja seuraavaksi ajasta, koko maailmankaikkeuden olemassaolon kestosta, eli aineellisen luonnon ilmentymästä, ja ajan kestosta eli ikuisesta ajasta. Sekä karmasta. Karma merkitsee toimintaa. Kaikki, koko maailmankaikkeus, koko kosminen ilmentymä on täynnä erilaista toimintaa. Erityisesti elävät olennot, ne ovat kaikki osallisina monenlaisessa toiminnassa. Meidän on siis oppia Bhagavad-gītāsta, īśvara, mikä on Jumala, jīva, mitä nämä elävät olennot ovat, ja prakṛti, mikä on kosminen ilmentymä, ja kuinka aika sitä hallitsee, ja mitä on tämä toiminta?
Näistä viidestä Bhagavad-gītān aiheesta vahvistetaan, että Ylin Jumaluus eli Kṛṣṇa eli Brahman eli Paramātmā... Voidaan käyttää mitä tahansa näistä nimistä. Mutta ylin hallitsija. On olemassa ylin hallitsija. Ylin hallitsija on siis kaikista mahtavin. Ja elävät olennot, he ovat laadullisesti korkeimman hallitsijan veroisia. Aivan kuten ylin hallitsija, Herra, Hän hallitsee maailmakaikkeuden asioita, aineellista luontoa, miten... Bhagavad-gītān myöhemmissä luvuissa tullaan selittämään, että tämä aineellinen luonto ei ole itsenäinen. Se toimii Korkeimman Herran ohjauksessa. Mayādhyakṣeṇa prakṛtiḥ sūyate sa-carācaram (BG 9.10). "Tämä aineellinen luonto toimii Minun ohjauksessani," mayādhyakṣeṇa, "Minun valvonnassani."