FI/Prabhupada 1060 - Ellei Bhagavad-gitaa ota vastaan nöyrässä hengessä
660219-20 - Lecture BG Introduction - New York
Sarvam etad ṛtaṁ manye (BG 10.14). "Uskon sen, uskon, että kaikki mitä olet puhunut, on totta. Ja Sinun Jumaluuden Persoonallisuuttasi on hyvin vaikea käsittää. Ja siksi Sinua eivät tunne edes puolijumalat. Sinua eivät tunne edes puolijumalat." Se merkitsee, etteivät edes ihmistä mahtavammat persoonallisuudet voi käsittää Jumaluuden Korkeinta Persoonallisuutta, ja kuinka ihminen voisi ymmärtää Śrī Kṛṣṇan tulematta Hänen bhaktakseen?
Siksi Bhagavad-gītā tulisi ottaa vastaan Herra Śrī Kṛṣṇan palvojan mielialassa. Kenenkään ei pitäisi luulla olevansa tasaveroinen, samalla tasolla Śrī Kṛṣṇan kanssa, eikä kenenkään tulisi ajatella Hänen olevan tavallinen henkilö, ehkä hyvin mahtava persoonallisuus. Ei. Herra Śrī Kṛṣṇa on Jumaluuden Korkein Persoonallisuus. Joten ainakin teoreettisesti, Bhagavad-gītān lausuntojen tai Arjunan, Bhagavad-gītān ymmärtämistä tavoittelevan henkilön, lausuntojen perusteella, meidän tulisi hyväksyä Śrī Kṛṣṇa Jumaluuden Ylimmäksi Persoonallisuudeksi, ja sitten, siinä nöyrässä hengessä...
Ellei tätä Bhagavad-gītāa ota vastaan nöyrässä hengessä kuuntelemalla, on hyvin vaikea ymmärtää Bhagavad-gītāa, sillä se on suuri mysteeri. Joten tässä Bhagavad-gītāssa...
Voimme tutkia, mikä tämä Bhagavad-gītā on. Tämä Bhagavad-gītā on tarkoitettu vapauttamaan ihmiset tämän aineellisen olemassaolon tietämättömyydestä. Jokainen ihminen on niin monin tavoin vaikeuksissa, kuten Arjunakin oli vaikeuksissa Kurukṣetran taisteluun osallistumisessaan. Ja vaikeassa tilanteessaan Arjuna antautui Śrī Kṛṣṇalle, ja siksi tämä Bhagavad-gītā puhuttiin. Samoin, ei vain Arjuna, vaan jokainen meistä on jatkuvasti huolissaan johtuen aineellisesta olemassaolostamme. Asad-grahāt. Se on... Olemassaoloamme ympäröi olemattomuuden, epätodellisuuden ilmapiiri. Mutta itse asiassa emme ole epätodellisia. Olemassaolomme on ikuinen, mutta tavalla tai toisella olemme kuitenkin joutuneet tähän asat-tilaan. Asat merkitsee sitä, mitä ei ole olemassa.
Niin, lukuisista ihmisistä jotkut todella pohtivat omaa asemaansa ja minuuttaan, sitä miksi juuri he ovat joutuneet tähän kärsimyksen epämiellyttävään tilanteeseen... Ellei ihminen herää kysymään: "Miksi minä kärsin? En halua näitä kaikkia kärsimyksiä. Olen yrittänyt löytää ratkaisun kaikkiin näihin kärsimyksiin, mutta olen epäonnistunut." Ellei ihminen ole herännyt pohtimaan kärsimystään, häntä ei voida pitää täydellisenä ihmisolentona. Ihmisyys alkaa, kun ihmisen mielessä herää tällaisia kysymyksiä. Brahma-sūtrassa tällaista kysymistä kutsutaan brahma-jijñāsāksi. Athāto brahma jijñāsā. Ja jokaista ihmisen tekoa pidetään epäonnistuneena, ellei hän esitä mielessään näitä kysymyksiä. Joten henkilöt, jotka ovat herättäneet nämä kysymykset mieleensä, kuten: "Mikä olen, miksi kärsin, mistä tulen tai minne menen kuoleman jälkeen", kun nämä kysymykset tulevat, kun ne on herätetty järkevän ihmisen mielessä, silloin ihminen on käytännöllisesti katsoen oikea oppilas ymmärtämään Bhagavad-gītān. Ja hänen täytyy olla śraddhāvān. Śraddhāvān. Hänellä täytyy olla kunnioitusta, rakastavaa kunnioitusta Jumaluuden Ylintä Persoonallisuutta kohtaan. Arjuna oli juuri tällainen ihanteellinen henkilö.