FI/Prabhupada 1068 - Eri luonnonlaatujen mukaisesti on olemassa kolmenlaisia toimintoja
660219-20 - Lecture BG Introduction - New York
Koska Herra on pūrṇam eli kaikin puolin täydellinen, Hän ei mitenkään voi tulla aineellisen luonnon lakien hallitsemaksi. Siksi ihmisen olisi oltava riittävän älykäs tietämään, että Herraa lukuunottamatta kukaan ei omista mitään maailmankaikkeudessa. Se selitetään Bhagavad-gītāssa:
- ahaṁ sarvasya prabhavo
- mattaḥ sarvaṁ pravartate
- iti matvā bhajante māṁ
- budhā bhāva-samanvitāḥ
- (BG 10.8)
Herra on alkuperäinen luoja. Hän on Brahmān luoja, Hän on luoja... Myös se selitetään. Hän on Brahmān luoja. 11:ssä luvussa Herraa puhutellaan prapitāmahana (BG 11.39), koska Brahmāa puhutellaan pitāmahana, isoisänä, mutta Hän on myös isoisän luoja. Kenenkään ei siis pitäisi väittää omistavansa mitään, vaan ihmisen on hyväksyttävä se, minkä Herra on varannut hänen ylläpidokseen. On monia esimerkkejä siitä, miten meidän tulisi käyttää kaikkea sitä, mitä Herra on varannut määräosuudeksemme. Myös se selitetään Bhagavad-gītāssa. Alussa Arjuna päätti, ettei hänen pitäisi osallistua taisteluun. Se oli hänen oma päätöksensä. Arjuna sanoi Herralle, ettei hänen olisi mahdollista nauttia kuningaskunnasta surmattuaan omat sukulaisensa. Ja tuo näkemys johtui hänen ruumiskäsityksestään. Koska hän piti ruumista itsenään ja ruumiiseen liittyviä sukulaisia, veljiä, veljenpoikia, appea ja isoisää, ruumiinsa laajentumina, ja hän ajatteli taistelusta kieltäytymällä tyydyttävänsä ruumiinsa tarpeet. Ja Herra puhui Bhagavad-gītān vain tämän käsityksen muuttamiseksi. Ja Arjuna suostui toimimaan Herran ohjauksessa. Ja hän sanoi: kariṣye vacanaṁ tava (BG 18.73).
Siksi ihmisten ei ole tässä maailmassa tarkoitus riidellä kissojen ja koirien lailla. Ihmisten tulee olla riittävän älykkäitä oivaltaakseen ihmiselämän tärkeyden ja kieltäytyäkseen toimimasta tavallisten eläinten lailla. Hänen tulisi... Ihmisen tulisi oivaltaa ihmiselämän päämäärä. Tämä ohje annetaan kaikkialla Veeda-kirjallisuudessa, ja asian ydinsisältö esitetään Bhagavad-gītāssa. Veeda-kirjallisuus on tarkoitettu ihmisille, ei kissoja ja koiria varten. Kissat ja koirat voivat tappaa saaliseläimiään, eikä tämä niiden kohdalla ole synti. Mutta jos ihminen tappaa eläimen hallitsemattoman kielensä tyydyttämiseksi, hänen joutuu vastuuseen luonnonlakien rikkomisesta. Ja Bhagavad-gītāssa selitetään selvästi, että toimintoja on kolmenlaisia luonnon eri laatujen mukaisesti: on hyvyyden, intohimoisuuden ja tietämättömyyden hallitsemat toiminnot. Vastaavasti on myös kolmenlaista ravintoa: hyvyyden, intohimoisuuden ja tietämättömyyden hallitsemaa ravintoa. Ne kaikki kuvataan selkeästi, ja jos hyödynnämme oikealla tavalla Bhagavad-gītān ohjeet, koko elämämme puhdistuu, ja kykenemme lopulta saavuttamaan määränpään. Yad gatvā na nivartante tad dhāma paramaṁ mama (BG 15.6).
Tuo tieto esitetään Bhagavad-gītāssa, että tämän aineellisen taivaan tuolla puolen on toinen, henkinen taivas, jota kutsutaan sanātana-taivaaksi. Tässä taivaassa, tässä peitetyssä taivaassa, huomaamme kaiken olevan väliaikaista. Kaikki syntyy, pysyy jonkin aikaa, tuottaa meille sivutuotteita ja sitten vähenee ja lopulta katoaa. Tämä on aineellisen maailman laki. Puhuttiinpa sitten tästä kehosta, hedelmästä tai mistä tahansa täällä luodusta, se tuhoutuu lopulta. Tämän väliaikaisen maailman tuolla puolen on siis toinen maailma, josta on tietoa, että paras tasmāt tu bhāvaḥ anyaḥ (BG 8.20). On olemassa toinen luonto, joka on ikuinen, sanātana, joka on ikuinen. Ja myös jīvaa kuvataan sanātanaksi. Mamaivāṁśo jīva-bhūtaḥ jīva-loke sanātanaḥ (BG 15.7). Sanātana, sanātana tarkoittaa ikuinen. Ja myös Herraa kuvataan sanātanaksi 11:ssä luvussa. Joten koska meillä on läheinen suhde Herraan, ja koska olemme kaikki laadullisesti yhtä... sanātana-dhama, ja sanātana Korkein Persoonallisuus, ja sanātana elävät olennot, ne ovat kaikki samalla laadullisella tasolla. Siksi Bhagavad-gītān koko tarkoitus on elvyttää sanātana-tehtävämme eli sanātana, joka sanotaan sanātana-dharmaksi eli elävän olennon ikuiseksi tehtäväksi. Olemme nyt väliaikaisesti syventyneet erilaisiin toimintoihin ja kaikki nämä toiminnat puhdistuvat, kun luovumme kaikista noista väliaikaisista toiminnoista, sarva-dharmān parityajya (BG 18.66), ja kun ryhdymme niihin toimiin, joita Korkein Herra pyytää meitä tekemään, tätä kutsutaan puhtaaksi elämäksemme.